Somevainoon pitää voida puuttua
Suuri joukko suomalaisia päätoimittajia julkisti tällä viikolla yhteisen kannanoton, jossa vaadittiin julkisuudessa työtään tekevien ihmisten vainoamisen estämistä.
Allekirjoittajien joukossa olivat muun muassa kaikkien suurimpien tiedotusvälineiden ja puoluelehtien päätoimittajat perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuunottamatta.
Kannanoton taustalla on kaksi tuoretta tapausta, joissa toimittaja on joutunut kärsimään uhkaus- ja parjaustulvasta sosiaalisen median kautta.
Viimeksi somevainon kohteeksi joutui toimittaja Rebekka Härkönen, joka kirjoitti Turun Sanomiin koko maata viime elokuussa ravistelleesta Turun puukkoiskusta.
Härkönen meni tapahtumapaikalle ja haastatteli silminnäkijöitä.
Hän kertoi jutussaan erästä uhria auttaneesta afganistanilaisesta henkilöstä. Toisessa tilanteessa otetussa valokuvassa uhria auttoivat kantassuomalaisen näköiset henkilöt.
Valokuvan perusteella Härköstä alettiin syyttää sosiaalisessa mediassa valehtelusta.
Muun muassa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho julkisti kommentin, jossa viitattiin valehteluepäilyksiin.
Härkönen joutui laajamittaisen mustamaalauskampanjan kohteeksi. Hän on saanut puhelimeensa ja sähköpostiinsa tappouhkauksia näihin päiviin asti.
Olo Turussa kävi sen verran turvattomaksi, että Härkönen muutti töihin Helsinkiin.
Päätoimittajien kannanotto kertoo siitä, että heillä ei ole enää riittäviä mahdollisuuksia suojella toimittajiaan.
Nykyinen lainsäädäntö ei anna toimittajille todellista suojaa tällaisissa tilanteissa.
Esimerkiksi Härkösen tapauksissa syyttäjä katsoi, että kunnianloukkaukset ja epäilty laiton uhkaus eivät olleet sellaisia, joissa nykylaissa tarkoitettu erittäin tärkeä yleinen etu olisi vaatinut syyteen nostamista.
Toimittajan ainoa mahdollisuus on tehdä vainosta rikosilmoitus.
On kuitenkin mahdotonta ajatella, että herkistä aiheista kirjoittava toimittaja lähtisi jokaisen raivoa herättävän jutun jälkeen peräämään kunniaansa käräjiltä.
Päätoimittajat vaativat lainsäädännön saattamista ajan tasalle somevainojen estämiseksi.
Yhden mahdollisuuden antaisi jo nyt laissa olevan vainon käsitteen ulottaminen koskemaan myös hybridivaikuttamisen ja informaatiosodan kohteeksi joutuneita.
Päätoimittajien mukaan työtään tekevän toimittajan häirintä ja kiusanteko on niin laajaa, että sitä voidaan pitää systemaattisena vainoamisena.
Se on jo uhka sananvapaudelle.
Päätoimittajien kannanotto kertoo siitä, että heillä ei ole enää riittäviä mahdollisuuksia suojella toimittajiaan.
Takavuosina päätoimittajat voivat suojella toimittajiaan kuuntelemalla puhelimessa kiukkuisten kansalaisten palautteet toimittajien jutuista.
Nyt he eivät enää pääse puskuriksi torjumaan toimittajiinsa kohdistuvaa sosiaalisen median raivoa. Siksi päätoimittajat pyytävätkin nyt apua lainsäätäjältä.
Toivottavasti heidän vetoomustaan kuunnellaan:
”Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.”