Six-pack voi palata, vaikka kukaan ei sitä halua
Tuoreimmat mielipidemittaukset antavat toivottavasti paljon ajattelemisen aihetta paitsi puolueille myös äänestäjille.
Vaalien ykköstilaan saattaa riittää alle 20 prosentin kannatus, jolla heltiää noin 40–45 kansanedustajaa. Sen jälkeen eduskuntaan voi nousta neljä puoluetta, joilla on noin 30–35 edustajaa.
Tällainen vaalitulos johtaa todennäköisesti hyvin vaikeisiin hallitusneuvotteluihin. Lopputulos voi olla sellainen, jota kukaan ei oikeasti halua.
Jos SDP nousee suurimmaksi ja keskusta kärsii gallupien lupaaman pahan tappion, hallituksen rungon muodostavat todennäköisesti SDP ja kokoomus. Vihreille on varattu paikka kaikissa koalitioissa, jos gallup-kannatus toteutuu vaaliuurnilla.
SDP haluaa mukaan myös vasemmistoliiton turvaamaan vasenta sivustaansa. Kokoomus ei näin vasemmistolaiseen koalitioon halua lähteä yksin, vaan vaatii mukaan ainakin RKP:n, ehkä kristillisdemokraatitkin.
Näin päädyttäisiin täsmälleen vuoden 2011 vaalien jälkeiseen ylileveään hallituspohjaan.
Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten saavutuksissa ei ole kehumista. Talous sakkasi, työttömyys ja valtion velka kasvoivat.
Äänestäjien kannattaisi nyt harkita, että tätäkö he oikeasti haluavat, paluuta vuosien 2011–2015 menoon.
Vuonna 2011 monet keskustaa aiemmin äänestäneet halusivat näpäyttää silloista pääministeripuoluetta. Samaa henkeä on ilmassa nytkin.
Siksi pitää kysyä, mitä seurasi keskustan näpäyttämisestä 2011. Ei ainakaan mitään hyvää keskustan vahvoille kannatusalueille ja niiden ihmisille.
Äänestäjien kannattaisi nyt harkita, että tätäkö he oikeasti haluavat, paluuta vuosien 2011–2015 menoon.
On sanottava suoraan, että esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän toiminta vuoden 2015 pakolaiskriisissä on erittäin huono peruste keskustan näpäyttämiselle.
Kun miljoonat pakolaiset vyöryivät Eurooppaan, osa tästä joukosta suuntasi myös Suomeen. Pääministeri Sipilän johdolla hallitus otti nopeasti hallintaan pakolaisten tulon Ruotsin rajan yli. Sen jälkeen hallitus on monin tavoin tiukentanut ulkomaalaispolitiikkaa.
Sipilä vaikutti aktiivisesti myös niihin EU:n päätöksiin, joilla tilanne saatiin rauhoitettua koko Euroopassa.
Ensi vaalikaudella hallituksen ja eduskunnan pitää ratkoa paljon suurempia kysymyksiä. Äänestyspäätöstä ei kannata ripustaa yhden asian varaan.
Peruskysymys on, jatketaanko politiikkaa, joka on tuonut työtä ja hyvinvointia kaikkialla Suomessa pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Vain vahva keskusta kykenee turvaamaan tämän myönteisen kehityksen jatkumisen.