Sivistys ja käytöstavat tarvitsevat kunnianpalautuksen – meistä jokainen on vastuussa siitä, millaista esimerkkiä antaa

Pääkirjoitus

Sanalla ”sivistys” on myönteinen kaiku. Usein kuulee puhuttavan Suomesta sivistysvaltiona. Jos jokin asia hoidetaan ”sivistyneesti”, se onnistuu erityisen sujuvasti.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sivistys merkitsee ihmisen henkistä, sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä.

Kypsyyttä ja kehittyneisyyttä voi saavuttaa monella tavalla, mutta yksi erityisen tärkeä keino on lukeminen.

Nuorten lukemiseen käyttämä aika on kuitenkin lähes puolittunut 20 vuodessa.

Kaunokirjallisuutta lukee useita kertoja viikossa vain kymmenesosa 15-vuotiaista nuorista, tietokirjallisuutta vain 4 prosenttia.

Kun lukeminen koostuu pääasiassa lyhyistä teksteistä, jää lukutaito väistämättä pinnalliseksi. Suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito. Poikien tilanne on tyttöjä huonompi.

Nykyajan työelämässä pärjääminen edellyttää sekä lukutaitoa että ajattelutaitoa, jota lukeminen kehittää. Siksi heikko lukutaito johtaa monenlaisiin ongelmiin.

Sivistyksen ansiota on, että tulemme keskenämme toimeen.

Sivistyksessä on kuitenkin kyse muustakin kuin opitusta tiedosta.

Hyvinä käytöstapoina ja toisten kunnioittamisena ilmenevän sivistyksen ansiota on, että ylipäätään tulemme yksilöinä ja valtioina keskenämme toimeen.

Onkin erittäin huolestuttavaa, kuinka jotkut kansakuntien ylimmillä paikoilla vaikuttavat henkilöt eivät vaikuta hahmottavan, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.

Yhdysvaltain presidentti pilkkaa häpeilemättä teinityttöä ja uhkaa toista valtiota sotarikoksilla.

Eikä kielenkäyttö ole aina kovin paljoa kauniimpaa kotimaassakaan .

Jo keskustan oppi-isä Santeri Alkio puhui itsekasvatuksen merkityksestä. Hän uskoi, että ihminen voi itse opettaa itseään hyviin tapoihin ja harrastuksiin ja taistella pahoja taipumuksia vastaan.

Alkion mukaan ih­mi­syy­den ke­hi­tys­tar­ve oli pantava kai­ken yh­teis­kun­nal­li­sen ja val­ti­ol­li­sen uu­dis­ta­mi­sen poh­jak­si.

Alkion sanat ovat yhä ajankohtaisia. Ongelmana on, että sivistyminen vaatii ihmiseltä kosolti vaivannäköä ja itsekuria, sillä ajankäytöstä kilpailevaa viihdetarjontaa on rajattomasti saatavilla parilla napinpainalluksella.

Olisiko alkaneelle vuodelle hyvä tavoite se, että tarttuisimme älylaitteiden sijaan useammin hyvään kirjaan?

Toisinaan voisimme myös uhrata muutaman ajatuksen käytöstapojemme jalostamiseksi.

Näin paitsi kasvaisimme itse ihmisinä, antaisimme myös hyvää esimerkkiä nuoremmille sukupolville.