Sipilän ei niin yllättävä päätös
Juha Sipilän päätöstä luopua keskustan puheenjohtajuudesta on pidetty ryhdikkäänä toimintana. Nopea ratkaisu yllätti monet, mutta sen perustelut eivät jättäneet selityksille sijaa.
Sipilä kertoi kantavansa vastuun puolueen heikosta vaalituloksesta. Kun tulos ei ollut tavoitteen mukainen, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehtävästä luopuminen.
Keskustan uusi alku vaatii Sipilän mukaan uusia kasvoja. ”Puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministeri kuluvat nopeasti puolueensa keulakuvina. Näin on käynyt minullekin.”
Puolueen uudistustyön ja tulevaisuuden keskustan rakentaminen on Sipilän mukaan helpompi aloittaa uuden puheenjohtajan johdolla. Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Keskustalla on ollut aina kyky tehdä ennakkoluulottomia ja rohkeita valintoja. Nyt paikkansa jättävä Sipilä on tästä hyvä esimerkki.
Sipilä nousi ensimmäisen kauden kansanedustajana lähes tuntemattomuudesta keskustan puheenjohtajaksi Rovaniemellä 2012. Keskustan puolueväen ratkaisu yllätti lähes kaikki politiikan asiantuntijat, sillä puolueiden puheenjohtajiksi on yleensä valikoitunut puoluepolitiikassa pitkään mukana olleita henkilöitä.
Kynnys lähteä ”kansakunnan kusitolpaksi” on noussut kaikessa hiljaisuudessa varsin korkeaksi.
Yrityselämässä kannuksensa hankkineen Sipilän valinta rikkoi näitä kirjoittamattomia sääntöjä. Keskustan tuoretta puheenjohtajaa kohtaan tunnettiinkin alkuvaiheessa suurta mielenkiintoa niin mediassa kuin kansalaisten keskuudessa.
Joillekin vanhoihin poliittisiin perinteisiin tottuneille vallankäyttäjille Sipilän valinta oli puolestaan järkytys. He eivät voineet ymmärtää, miten politiikan ulkopuolelta tullut henkilö pystyisi suoriutumaan vaativasta tehtävästään.
Osa konkareista kuvitteli aluksi pystyvänsä ohjailemaan kokematonta puoluejohtajaa. Kuvitelmat osoittautuivat täysin vääriksi. Sipilän johti puoluetta omalla tyylillään heti ensimetreistä lähtien.
Sipilän valinnan aikoihin yleinen toive oli, että politiikkaan lähtisi mukaan enemmän muilla elämänalueilla meritoituneita ehdokkaita. Tällaisia ehdokkaita pidettiin hyvänä vastavoimana henkilöille, joiden elämänura oli perustunut vain ja ainoastaan politiikan tekemiseen.
Viime vuosina keskustelu politiikan ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksesta on lopahtanut lähes tyystin. Juuri kukaan ei enää vaadi, että politiikkaan pitäisi saada enemmän yrityselämän tuntemusta.
Tapa, jolla Sipilää on kohdeltu julkisuudessa, toimii varoittavana esimerkkinä niille, jotka joskus ovat harkinneet politiikkaan mukaan lähtemistä. Kynnys lähteä ”kansakunnan kusitolpaksi” on noussut kaikessa hiljaisuudessa varsin korkeaksi.
Demokratian toimivuuden ja arvostuksen kannalta tällainen tilanne on huono. Paremman tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että eduskuntaan ja puolueiden johtoon valitaan osaavia ja ammattitaitoisia henkilöitä yhteiskunnan kaikilta aloilta.
Viime vuosien tapahtumien jälkeen tämä ei ole enää itsestäänselvyys – ei Suomessa eikä muuallakaan maailmassa.