Sinipunan miljardileikkaukset ajoivat kuntien vanhustenhoidon surkeaan tilaan – nyt sama porukka taivastelee tapahtunutta
Vanhustenhoidon epäinhimilliset olosuhteet ovat saaneet suomalaiset takajaloilleen. Huonoa hoitoa vanhukset ovat kokeneet niin yksityisissä kuin julkisissa toimipaikoissa.
Heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen sisältyy hyvinvointiyhteiskunnan perusarvoihin. Tästä periaatteesta suomalaiset ovat varmasti samaa mieltä.
Yhtä mieltä suomalaiset näyttävät olevan myös siitä, että kohtuuttomien voittojen tekeminen heikommassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella on moraalisesti arveluttavaa. Voittoa toki saa tehdä, mutta vain maltillisesti ilman ylimääräisiä verokikkailuja.
Vanhustenhoidosta on vaikea keskustelulla, jos ei puhuta rahasta. Parempi hoivataso vaatii lisää hoitavia käsiä ja se maksaa.
Jotta kunnat voisivat järjestää vanhustenhoidon paremmin, joko itse tai ulkoistamalla palvelut, ne tarvitsevat lisää rahaa. Hyvä kysymys kuuluu, miksi kunnilla ei ole rahaa järjestää parempaa hoivaa vanhuksilleen.
Todellisuudessa kyse on silmänkääntötempusta, jolla sumutetaan härskisti äänestäjiä.
Oppositio on tehnyt vanhustenhoidosta välikysymyksen hallitukselle. Sen mielestä hallitus on syyllinen nykytilanteeseen.
Väite on täysin vailla katetta. Suurimman osan oppositiopuolueista pitäisi istua itse syytettyjen penkillä. He peräävät Sipilän hallitukselta vastausta ongelmaan, jonka ovat itse aiheuttaneet omilla päätöksillään.
Jyrki Kataisen johtama kokoomuksen, SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton, RKP:n ja kristillisten hallitus leikkasi kuntien valtionosuuksia 1,5 miljardilla eurolla vuodessa. Neljässä vuodessa kunnilta vietiin yhteensä noin kuusi miljardia euroa.
Kataisen hallituksen leikkaukset pakottivat kunnat ankaralle säästökuurille ja ulkoistamaan osia palvelutuotannostaan. Sama hallitus ei päässyt yhteisymmärrykseen myöskään vanhustenhoidon hoitajamitoituksesta.
Nyt sama porukka taivastelee ääneen vanhustenhoidon ongelmia ja syyttää hallitusta. Joku voi kutsua tätä politiikaksi. Todellisuudessa kyse on silmänkääntötempusta, jolla sumutetaan härskisti äänestäjiä.
Vanhusten asemaa puoluepolitikointi ja välikysymykset eivät paranna. Se on nähty.
Vanhustenhoidon laadun parantaminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä. Se edellyttää laajaa sitoutumista ja asioiden ripeää toimeenpanoa koko toimialalta.
Ikäihmisten onneksi perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on politikoinnin sijasta ryhtynyt tarmokkaasti ratkaisemaan itse ongelmaa. Saarikon johdolla perjantaina laadittu 25 kohdan lista luo erinomaisen pohjan vanhustenhoidon parantamiseen.
Hoitoalan uusiin pelisääntöihin kuuluu muun muassa se, että työntekijöitä rohkaistaan kertomaan epäkohdista, haamuhoitajailmiö kitketään ja vanhusten aliravitsemukseen on nollatoleranssi. Lisäksi lakiin kirjataan tuntuvat rangaistukset laiminlyönneistä.
Saarikon listaan ovat sitoutuneet vanhustenhoitoalan kaikki keskeiset toimijat suurimpia yrityksiä myöten.