SDP:n vuoro niellä valtionyhtiöiden omistajaohjauksen myrkkypilleri
Valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta on kehkeytynyt tehtävä, josta ministereiden on vaikea selvitä kunnialla puoluekannasta riippumatta.
SDP:n ministerit ovat aloittaneet oman vahtivuoronsa poikkeuksellisen pahalla kompuroinnilla postin paketinlajittelijoita koskevassa kiistassa.
Omistajaohjauksesta vastasivat takavuosina ne ministerit, joiden hallinnonalalla yhtiöt toimivat. Tämä johti moniin ongelmiin. Esimerkiksi luottamus lainvalmistelun puolueettomuuteen voi horjua. Valtionyhtiön kilpailijat epäilivät, että pykäliä kirjoitetaan valtionyhtiön eduksi.
Toinen ongelma oli poliittista laatua. Ministerit joutuivat selittelemään yhtiöiden ikäviä päätöksiä.
Matti Vanhasen ykköshallitus (2003–2007) keskitti omistajaohjauksen valtioneuvoston kansliaan, johon nimettiin erikseen omistajaohjauksesta vastaava ministeri.
Järjestely onnistui ainakin siinä suhteessa, että selittelyvastuu valtionyhtiöiden ikävistä päätöksistä on jäänyt yhden ministerin vastuulle. Myös luottamus lainsäädännön valmistelun puolueettomuuteen on vahvistunut.
Kukin omistajaohjausministeri on vuorollaan saanut kuraa niskaansa.
Edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilä otti omistajaohjaussalkun itselleen hallituksensa alkutaipaleella. Tehtävä siirrettiin sittemmin kauppa- ja teollisuusministeri Mika Lintilälle. Molempia ratkaisuja arvosteltiin julkisuudessa.
Sipilän ratkaisujen taustalla oli hänen visionsa valtionyhtiöiden kehittämisestä.
Antti Rinteen hallituksessa omistajaohjauksesta vastaa kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero.
Postin kiistassa pääministeri Antti Rinne on ollut vähintään yhtä aktiivinen. Rinteen aktiivisuudesta kertoo se, että julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hän kokosi selvitysryhmän, joka yritti viime viikonvaihteessa ratkaista postin työehtosopimusneuvotteluja hiertävän kiistan 700 paketinlajittelijan työehdoista.
Julkisuuteen kuitenkin kerrottiin, että ryhmä olisi asetettu osapuolten pyynnöstä.
Erillisen selvitysryhmän asettaminen söi uuden valtakunnansovittelijan Vuokko Piekkalan arvovaltaa. Ryhmän epäonnistuminen nakersi sitten myös pääministerin arvovaltaa.
Omistajaohjauksen uskottavuutta nakertaa eniten Rinteen ja Paateron asettuminen työntekijöiden puolelle paketinlajittelijoiden kiistassa. Tämä on näkynyt selvästi heidän julkisista lausunnoistaan.
Esimerkiksi Paateron on ollut vaikea muistaa, missä vaiheessa hän tiesi Postin aikomuksista siirtää 700 paketinlajittelijaa Medialiiton ja Teollisuusliiton ehdoiltaan heikomman työehtosopimuksen piiriin.
Taustalla ovat SDP:n poliittiset paineet. Puolue nousi valtaan ay-liikkeen vahvalla tuella, ja nyt odotetaan vastapalveluksia.
Taustalla ovat SDP:n poliittiset paineet. Puolue nousi valtaan ay-liikkeen vahvalla tuella, ja nyt odotetaan vastapalveluksia.
Posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen on julkisestikin vedonnut työväenpuoluetta edustaviin vastuuministereihin.
PAU:n itsetunnosta kertovat myös vaatimukset Postin hallituksen erottamisesta. Jos Rinne ja Paatero päätyvät tähän ratkaisuun, se olisi kuolinisku omistajaohjauksen uskottavuudelle. Sen jälkeen olisi vaikea löytää yrityselämän edustajia postin hallitukseen.
Paketinlajittelijoiden ongelmaa on viikonvaihteen jälkeen ratkottu vaihteeksi oikeassa paikassa, työnantajien palatsissa Etelärannassa. Siellä ovat olleet koolla eri vaiheissa kiistan kaikki osapuolet eli työantajien Paltan ja työntekijöiden PAU:n lisäksi Postin edustajat sekä Medialiitto ja Teollisuusliitto, jotka ovat sopimuspuolia paketinlajittelijoiden kiistassa.
Viime päivien tapahtumiin soveltuu sananlasku ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”.
SDP arvosteli viime kaudella monta kertaa Sipilän hallitusta työmarkkinoiden asiantuntemuksen puutteesta. Nyt sitä asiantuntemusta pitäisi olla, mutta jälki ei vakuuta.
Riippumatta tämän kiistan ratkeamisesta SDP:n kannattaisi vakavasti pohtia omistajaohjauksen toimintatapoja. Laajempikin keskustelu hallituksessa voisi olla paikallaan.