Sähkössä on liikenteen tulevaisuus, mutta sähköautoja ei silti kannata tuputtaa kaikille, eikä polttomoottoreita tarvitse kieltää
Suomen tavoitteena on, että liikenteen päästöt puolittuvat vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Tavoitteeseen pääseminen vaatii sekä keppiä että porkkanaa.
Tärkeintä on tietysti edistää joukkoliikennettä ja polkupyöräilyä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi on vähennettävä henkilöautojen päästöjä.
Sähköautot sopivat jo nyt suurelle osalle suomalaisista. Niiden yleistymistä rajoittavat kuitenkin sopivien mallien puute, korkea hankintahinta, latauspaikkojen puute sekä toimintamatkan heikentyminen pakkasella.
Nämä ongelmat lievenevät lähivuosien aikana. Hankintahintaan ja latauspaikkojen puutteeseen valtiovaltakin voi omilla toimillaan vaikuttaa.
Sähköautot herättävät suuria tunteita. Äänekkäin kritiikki tulee yleensä niiltä, jotka eivät ole sähköautoa vielä kokeilleet. Sähköön vaihtaneista harva haikailee enää dieselin tai bensiinin perään.
Tästä huolimatta hallitus tekee viisaasti, jos se ei tuputa yhtä ratkaisua kaikille. Sähköautot eivät, ainakaan vielä, sovi jokaiselle. Eikä kaikilla autoilijoilla ole niihin varaa vielä pitkään aikaan.
Lohdullista on, että liikenteen päästöjä voi vähentää myös muilla keinoilla. Bensiiniauton voi muutaman sadan euron hintaan vaihtaa kulkemaan bioetanolilla.
Muutos maksaa itsensä takaisin tyypillisesti parissa vuodessa. Biokaasuun siirtyminen maksaa enemmän, mutta ajaminen on halvempaa .
Yksi vaihtoehto on myös biodiesel, mutta tiedot sen ympäristövaikutuksista ovat toistaiseksi ristiriitaisia.
Yhteistä näille kaikille voimanlähteille on se, että ne vahvistavat Suomen taloutta. Bensiinin ja dieselin ostaminen lihottaa öljysheikkien kukkaroa, mutta kotimainen sähkö sekä bioetanoli, -kaasu ja -diesel työllistävät suomalaisia ja jättävät rahan kiertämään kotimaamme kansantalouteen.
Siksi myös niiden, joille ympäristöasiat eivät ole tärkeitä, kannattaisi tukea siirtymistä uusiutuviin energianlähteisiin liikenteessä.
Puheet polttomoottoriautojen kieltämisestä ovat turhia.
Nykyiset toimet eivät riitä päästövähennystavoitteen saavuttamiseen. Hallituksen olisi pikaisesti selvitettävä, millä toimilla liikenteen päästöjen vähenemistä voitaisiin edistää.
Parhaiten se onnistuu lompakon avulla: on pidettävä huoli siitä, että uusiutuvan energian käyttö tulee aina fossiilista halvemmaksi. Köyhän asiaa ei saa unohtaa, vaan muutosten kustannukset on pyrittävä kompensoimaan pienituloisille.
Lisäksi on muistettava se, että suomalaisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Keinot bensiinin ja dieselin korvaamiselle on jätettävä kunkin omaan harkintaan.
Puheet polttomoottoriautojen kieltämisestä ovat turhia: jos sähköautoilu on polttomoottoriautoilua edullisempaa, eivät polttomoottoriautoja osta kuin ne, joilla on sille todellinen tarve ja hyväksyttävä syy.
Uudistuksia tehtäessä ei pidä säikähtää vastarintaa. Myös hallituspuolueiden sisällä on kansanedustajia, jotka vastustavat liikenteeseen liittyviä uudistuksia.
Heiltä on kysyttävä parempia ehdotuksia päästövähennystavoitteeseen pääsemiseksi. Jos sellaisia ei ole, ei kritiikille voi antaa kovin suurta painoarvoa.
Onnettomin tilanne olisi se, jos hallitus esittäisi vain hurskaita tavoitteita, mutta ei linjaisi keinoja niihin pääsemiseksi. Uskottavuudestaan huolehtivan puolueen ei kannattaisi sellaisen hallituksen toimintaan osallistua.