Ruotsi näyttää rohkeuden mallia Suomen keskustalle
Ruotsissa näytetään edettävän maaseutupolitiikassa toisenlaiseen suuntaan kuin Suomessa. Ainakin loppumietintönsä jättänyt parlamentaarinen maaseutukomitea uskaltaa edustaa asennetta, jossa olisi rohkeuden mallia Suomen keskustallekin.
Maaseutuministeri Sven-Erik Buchtille mietintönsä jättänyt komitea ehdottaa kovia rahoituspanoksia ja kymmenittäin erilaisia edistämistoimia harvaanasuttuihin kuntiin, jotka ovat pahimmassa ahdingossa.
Vaikka Ruotsi ja Suomi ovat erilaisia, maaseudulla on samoja ongelmia. Väki vähenee ja keskittyy suuriin taajamiin. Palvelut tahtovat heiketä, eikä työtäkään aina ole. Koulutuspaikatkin karkaavat.
Siksi Ruotsin parlamentaarisen maaseutukomitean ehdotuksissa on paljon sellaista, johon Suomessakin kannattaa tutustua huolellisesti.
Mukana on tosin sellaistakin, joka on myös Suomessa esityslistalla ja jo toteutumassa, mutta on ehdotuksissa paljon suorastaan ällistyttävää.
Erikoista on jo se, että Ruotsiin on perustettu erityinen parlamentaarinen komitea pohtimaan maaseudun ja maaseudun kuntien tulevaisuutta. Erikoista on myös se, että se saa aikaan väkevän patteriston kehittämistoimia.
Mutta erikoisinta taitaa olla, että puolueet olivat komiteassa yksimielisiä, oikeistosta vasemmistoon.
Näkisipä sellaisen päivän Suomessakin! Nyt maaseutu ja etenkin syrjäseudut tuntuvat olevan monelle puolueelle vain painolastia, johon ei juuri mielenkiintoa kannata uhrata.
Ruotsissa otetaan askelia kohti elävämpää maaseutua – ilman puoluepoliittista kiistaa.
Siksi Suomessa vallalla oleva yhteiskuntapolitiikka on kokonaan toisenlaista. Sen mukaan tulevaisuus on vain keskuksissa.
Maaseudulla eikä varsinkaan syrjäseuduilla ei nähdä tulevaisuutta. Niinpä Ruotsin maaseutukomitean ehdotuksetkaan eivät ole paljon julkisuutta Suomessa saaneet.
Tämä toitotus on Suomessa niin voimakasta, että keskustankin usko näyttää olevan joskus koetuksella.
Mutta Ruotsissa siis ajatellaan, että syrjäseuduillakin asuu kansalaisia, joista on pidettävä huolta.
Myös syrjäseudun kunnilla nähdään arvoa koko yhteiskunnalle. Niitä ei halutakaan saattohoitojonoon, vaan niille tahdotaan lisää elinvoimaa.
Eivät Ruotsi ja Suomi niin erilaisia ole, etteivätkö Ruotsin maaseutukomitean ehdotukset saisi viritellä keskustelua meilläkin.
Päinvastoin, kovin usein ennenkin kehityksen uudet aallot nousevat ensin Ruotsissa ja rantautuvat jonkin ajan kuluttua Suomeenkin. Ehkäpä nytkin.
Tätä kehitystä odotellessa sopii makustella vaikka komitean kokoomuslaisen jäsen Ulf Bergin lausuntoa Dala Tidningenissä (4.1.):
”Tämä on askel kohti elävämpää maaseutua. Olemme ottaneet mallia Norjasta, missä on hyvinvoiva maaseutu”, kokoomuspoliitikko sanoo.