"Rauhallinen mies" näytti isännän otteet, sillä väärät syytökset voivat joskus kasvaa suuriin mittoihin
”Rauhalliseksi mieheksi” itsensä kuvaava pääministeri Juha Sipilä loukkaantui syvästi kokoomuksen puliveivauksista Soini-äänestyksen jälkeen.
Tämä kävi selväksi Jyväskylässä, kun keskustan järjestöväki aloitti politiikka- ja toimintapäiviään.
Sipilä oli lisännyt alkupuheenvuoroonsa eräänlaisen ”pääministerin julkisen puhuttelun” hallituskumppanilleen. Sitä ei ollut puheen kirjoitetussa versiossa, mutta hän palasi siihen vielä iltapäivän tiedostustilaisuudessa ja jopa esiintyessään jyväskyläläisen markkinakansan edessä.
Puhuttelun viesti oli selvä.
Jos hallituksessa sovitaan jotain, siitä on pidettävä kiinni.
Ja vielä pahempaa on, että sovitusta ei pidetä kiinni ja sitten syytetään toista osapuolta omasta selkärangattomuudesta – ja vielä keksityin perustein.
Sanat kohdistuivat kokoomukseen. Kolme kokoomuksen kansanedustajaa ei tukenut perjantain luottamusäänestyksessä ulkoministeri Timo Soinia vaan äänesti tyhjää. Heidän käyttäytymistään seliteltiin tavalla, jolla keskustasta tehtiin syntipukki.
Se oli Sipilän mukaan ”iljettävää”.
Hallitusyhteistyöllä on aina hintansa. Tätä hintaa keskustakin on joutunut maksamaan – ja myös puolustamaan sille hankalia päätöksiä.
Sen keskusta olisi kestänyt, että aivan kaikki hallituspuolueiden kansanedustajat eivät olisi tukeneet Soinia. Kansanedustajaa ei voi loppujen lopuksi komentaa.
Tämä olisi kokoomuksen tosin pitänyt kertoa etukäteen, eikä vakuuttaa yksimielisyyttä, kuten ryhmänjohtaja Kalle Jokinen teki.
Mutta sitä eivät keskusta ja Sipilä enää hyväksyneet, että Jokinen väitti äänestyksen jälkeen antamassaan tiedotteessa Sipilän vähätelleen kokoomuksen edustajien arvopohjaa ja painostaneen joitakin kokoomusedustajia.
Raskauttavaa oli, että syytökset tulivat kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä.
Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko luonnehtikin sitä osuvasti:
”Suututtavaa epäreiluutta on, että yhteisesti sovitusta lipsumisella pyritään näyttämään, että ’toiset ovat eettisempiä tai esimerkillisempiä enemmän kuin toiset’.”
Saarikon mukaan keskustassa ei vihreän napin painaminen ollut taatusti ollut yhtään sen helpompaa kuin kokoomuksessa (Suomenmaa 22.9.).
Tässä yhteydessä on hyvä sanoa, että keskustan linja aborttiin, lisääntymisterveyteen tai naisten oikeuksiin ylipäänsä on sama kuin hallituksen ja koko Suomen – ja siis eroaa joiltakin osin Soinin henkilökohtaisesta kannasta. Mutta äänestyksessä ei todellisuudessa ollut kyse tai naisten oikeuksista vaan siitä, kaatuuko hallitus vai ei.
Sipilä arveli puheessaan, että kokoomuksen toimia vietiin ”viestintätoimistojen nuoteilla”. Niin saattaa ollakin. Pelinappulana käytettiin ryhmänjohtaja Jokista.
Asiaa ei olekaan vielä loppuun käsitelty. Sipilä näet ilmoitti, että tapahtunut on ”vielä keskusteltava läpi”.
Ehkä silloin on jälleen kerran muistutettava siitä, että monen puolueen hallitus merkitsee yhteistyötä ja kompromissejakin. Ja yhteistyöllä on aina hintansa. Tätä hintaa keskustakin on joutunut maksamaan – ja myös puolustamaan sille hankalia päätöksiä.
Kaikesta huolimatta sopii toivoa, että keskustelut riittävät. Hallitus on tehnyt erittäin hyvää työtä, mutta urakka on vielä kesken. Tarmoa ei kannata kuluttaa välistävetoihin, neuvokoot viestintätoimistot sitten mitä hyvänsä.