”Ranskassa kaikki puolueet ovat kepulaisia…”

Pääkirjoitus

Ei kaupunkien ja maaseudun välinen juopa ole graniittiin hakattu – ainakin, jos ajattelemme, miltä Galliasta katsottuna asiat näyttävät.

Sellaisia terveisiä antoi tunnettu toimittaja, kirjailija ja tv-kasvo Helena Petäistö Twitterissä muutama päivä sitten:

”Karmeaa nähdä Suomi näin kahtia jakautuneena. Onkohan missään maaseudun ja kaupunkien kuilua vedetty yhtä syvälle; eikä meillä ole edes yhtään oikeaa metropolia! Ranskassa kaikki puolueet ovat kepulaisia. Maailman matkailutilastojen nro 1:llä ei ole varaa näivettää maaseutumaisemaa.”

Ajatuksia herättävä näkemys, jota sopii uskoa. Petäistö tietää – eikä hän ole poliitikko.

Hän asuu nykyisin Helsingissä ja Pariisissa, mutta Ranskan pääkaupunki oli hänen työuransa keskeinen asemapaikka.

Häntä voi pitää suurena suomalaisena ja suurena eurooppalaisena. Hän on uutisoinut ja kommentoinut maanosamme kehitystä, ja hän on kirjoittanut monta kirjaa, jotka koskettelevat eurooppalaisuuden inhimillistä ydintä.

Petäistön huomautus sopii hyvin yhteen keskustan uuden puheenjohtajan Katri Kulmunin torstaisen linjapuheen kanssa:

”Muissa Pohjoismaissa aluepolitiikkaa tehdään vahvalla konsensuksella, yhteistyöllä läpi puoluekentän. Onnistuisiko se Suomessakin? Ovatko muut puolueet valmiita kirjoittamaan aluepolitiikkaan uuden luvun? Minä ja keskusta olemme”, Kulmuni sanoi.

Yksi uuden kehityksen avainsana voisi olla ”uusi aluepolitiikka”. Sen tavoite on antaa vapaus ja mahdollisuus valita, minne kaikkialle kukin elämänsä haluaa rakentaa.

Tämä tavoite on kirjattu myös hallitusohjelmaan ja siis valtiovallan periaatteeksi:
”Edistetään uuden teknologian hyödyntämistä tehokkaasti joustavan elämisen, työskentelyn ja yrittämisen mahdollistamiseksi paikasta riippumatta. Valtion työtehtäviä tulee organisoida monipaikkaisuutta ja älyteknologian mahdollistamaa paikkariippumattomuutta hyödyntäen.”

Pääministeri Antti Rinteen kolumni (Maaseudun Tulevaisuus 13.9.) on tässä suhteessa rohkaiseva.

Mutta kaupungin ja maaseudun – tai jyrkimmillään pääkaupunkiseudun ja muun maan – välinen ero on vielä enemmän ihmisten korvien välissä. Siellä tarvitaan muutosta.

Kulmuni puhuu hieman kuin Petäistö:

”Menestystä on monenlaista ja kaikki on tarpeen. Jos alueet kääntyvät toisiaan vastaan, menetetään ymmärrys ja yhteen hiileen puhaltaminen. On hienoa, että Suomi erilaistuu, mutta eriarvoistua se ei saa. Yhdenvertaisten perusteiden täytyy toteutua jokaiselle. Tämä koskee niin maaseutua kuin kaupunkia, koko maata.”

Menestystä on monenlaista ja kaikki on tarpeen. Jos alueet kääntyvät toisiaan vastaan, menetetään ymmärrys ja yhteen hiileen puhaltaminen.

Siis että kummankaan menestys ei ole toiselta pois. Ilman vastakkainasettelua, syyttelyä, kateutta ja asioiden vääristelyä.

Kulmuni paaluttaakin tähän yhden tärkeän puheenjohtajatehtävänsä:

”Toivon, että tässä maassa voisi palata kunniaan vanha sanonta: ’Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.’ Että muistaisimme, mikä on ihmiselämän tärkein matka. Se on tulla toista puolitiehen vastaan. 

Johtamani Keskusta haluaa olla rakentava ja suomalaisia yhdistävä liike. Se on tärkeää tässä ajassa, jossa ihmisiä tieten tahtoen pyritään saamaan erilleen. 

On vaarallista, jos toivon ja ratkaisujen sijaan alaa valtaa ahdistus ja apatia.”