Putin veti pidemmän korren Helsingissä
Oli kyse mistä poliittisesta tapahtumasta tahansa, niitä seuraavien tiedotusvälineiden vakiokysymys on yleensä sama: kuka voitti, kuka hävisi?
Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien maanantaista tapaamista Helsingissä seuranneen median aika yksimielinen arvio näyttää olevan, että Suomen pääkaupungista lähti voittajana Vladimir Putin.
Donald Trump jäi Helsingissä Yhdysvaltain sisäpolitiikan vangiksi. Hän onnistui suututtamaan sekä oman puolueensa republikaanien että opposition demokraattien nokkamiehet hapuilevilla vastauksilla tiedotustilaisuudessa esitettyihin kysymyksiin Venäjän sotkeutumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 2016.
Trumpin vastausten perusteella hän näyttää uskovan tässä asiassa enemmän Putinia kuin oman maansa viranomaisia, jotka nostivat juuri kokouksen alla syytteet vaalien hakkeroinnista kahtatoista nimeltä mainittua venäläistä vastaan.
Kun Putin antoi tiedotustilaisuudessa vielä sivustatukea Trumpille, Yhdysvaltain poliittinen eliitti ja tiedusteluviranomaiset raivostuivat. Trumpia syytettiin jopa maanpetoksesta.
Trumpin vastaehdokas Hillary Clinton totesi jalkapallon MM-kisoihin viitaten, että nyt tiedetään, missä joukkueessa Trump pelaa.
Syytökset epäisänmaallisuudesta ovat kovaa valuuttaa minkä tahansa maan politiikassa, mutta Yhdysvalloissa pahempaa herjaa presidentille on vaikea keksiä.
Arvioon Putinin onnistumisesta vaikuttaa myös se, että hän oli ilmeisesti valmistautunut tapaamiseen paremmin. Venäjä teki tapaamisessa ehdotuksia esimerkiksi aseriisuntaneuvottelujen jatkamisesta. Trump ei nostanut tiedotustilaisuudessa esiin yhtään konkreettista ehdotusta.
Kohtuuden nimissä on todettava, että tällaiset pika-arviot voittajista ja häviäjistä eivät tee oikeutta Trumpille. Helsingissä alkoi uusi vaihe Yhdysvaltain ja Venäjän suhteissa. Vasta vuosien päästä nähdään, mihin tuloksiin nyt käynnistynyt prosessi johtaa.
Suomalaisten silmälasien läpi katsottuna maanantaina nähtiin kuitenkin yksi aivan kiistaton voittaja, Suomi ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Trumpin arviointiin soveltuisi ehkä talouden muotitermi disruptio. Sillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa esimerkiksi jokin uuteen teknologiaan perustuva innovaatio haastaa alan perinteiset toimintatavat. On puhuttu muun muassa digitaalisuuden aiheuttamasta disruptiosta.
Trump edustaa politiikan disruptiota pyrkimällä murtamaan vakiintuneet toimintatavat, oli kyse sitten sisäpolitiikasta tai ulkopolitiikasta.
Helsinkiin huipentunut Trumpin Euroopan-kiertue tapaaminen on hyvä esimerkki. Hän haukkui ensin Nato-liittolaisensa Brysselissä, antoi sen jälkeen Ison-Britannian vierailullaan ristiriitaisia lausuntoja brittien EU-eron vaikutuksista maiden suhteisiin ja tuli lopuksi Helsinkiin vakuuttelemaan uuden aikakauden alkamista Yhdysvaltain ja Venäjän suhteissa.
Entinen pääministeri Esko Aho kehotti maanantaina Ylen huippukokouslähetyksessä sopeutumaan siihen, että nykyinen tilanne kansainvälisissä suhteissa on uusi normaalitila. Se ei ole pelkästään Trumpin syytä tai ansiota, mutta hänellä on ollut ehkä suurin vaikutus vakiintuneiden toimintatapojen murtumiseen ja maailman muuttumiseen sen vuoksi entistä epävarmemmaksi.
Jääköön siis Putinin ja Trumpin voittojen ja tappioiden arviointi myöhempiin aikoihin. Suomalaisten silmälasien läpi katsottuna maanantaina nähtiin kuitenkin yksi aivan kiistaton voittaja, Suomi ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Helsingin kokousjärjestelyt saivat yksimielistä kiitosta niin osanottajilta ja tapahtumaa seuranneelta tuhatpäiseltä toimittajajoukoltakin.
Presidentti Niinistö tapasi erikseen sekä Trumpin että Putinin. Hän nosti tapaamisissa esiin Suomen aloitteita esimerkiksi arktista jäätä pelottavasti sulattavan mustan hiilen vähentämisestä.
Niinistö osoitti omassa tiedotustilaisuudessaan myös täydellistä diplomatian tajua pidättäytymällä millään tavoin arvioimasta vieraiden esiintymistä ja kannanottoja.
Niinistö on luonut toimivat suhteet sekä Venäjän että Yhdysvaltain presidentteihin. Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili hänkin Suomessa vain runsas vuosi sitten.
Tällaista suhdeverkkoa ei kovin monella valtionpäämiehellä tällä hetkellä ole. Levottomassa maailmassa se on arvokas pääoma Suomelle.