Puheenjohtajavaali sai kolmannen pätevän ehdokkaan, ja keskusteluihin tuli uusia vivahteita

Keskustan tuleva puheenjohtajavaali sai lisää purtavaa, kun kansanedustaja Petri Honkonen, 33, ilmoittautui maanantaina mukaan.

Honkonen on suurelle yleisölle ja järjestöväellekin tuntemattomampi kuin Katri Kulmuni ja Annika Saarikko. Tämä ei tee hänestä kuitenkaan vähäpätöisempää ehdokasta.

Honkosella on jo aimo määrä poliittista kokemusta. Hän on toisen kauden kansanedustaja ja keskustan varapuheenjohtaja. Hänellä on takanaan monenlaisia töitä keskustajärjestöissä.

Hänellä näyttää olevan myös rohkeutta ja itsevarmuutta.

MONI saattaa arvella, että Honkosen päätavoitteet ovat tulevaisuudessa, ja puheenjohtajakilpaan osallistuminen on ikään kuin tulevaisuusinvestointi.

Niin voi ollakin.

Honkonen valittiin kuitenkin yhdeksi keskustan varapuheenjohtajista jo viime syksyn puoluekokouksessa. Ja vanha viisaus kertoo, että poliittisella uralla etenemiseen tarvitaan sekä nostetta että omaa pyrkyä, oikeassa suhteessa.

Ja lisäksi tietysti sopiva tilaisuus – mikä voi tulla eteen aivan yllättäenkin.

Kiinnostavaa on, mitä Honkosen mukaan tulo vaikuttaa muiden ehdokkaiden kannatukseen. Siitä spekulanteilla ja muilla asiantuntijoilla on varmasti kohta sanomista. Sitä ainakin laskeskellaan, tarvitaanko toinenkin äänestyskierros, ja ketkä olisivat sillä mukana.

HONKOSEN erottaa muista ilmoittautuneista eniten se, että hän on mies. Tällä voi olla jotain merkitystä.

Muuten hän on samaa sukupolvea kuin muutkin toistaiseksi ilmoittautuneet ehdokkaat, eivätkä hänen kannanottonsa ole poikenneet niin paljon, että voitaisiin puhua linjavaalista.

Honkonen on tosin profiloitunut maaseudun puolestapuhujaksi muita enemmän, mutta harvoinpa siitä asiasta on keskustan sisällä kiistaa saatu aikaan. Hän on kuitenkin nimittänyt itseään ”maalaispojaksi”, ja tämä viesti toistunee. Kotoisin hän on Saarijärveltä, pienehköstä Keski-Suomen piiristä.

JÄRJESTÖVÄELLE Honkosen ehdokkuus tuo lisää mielenkiintoista seurattavaa ja lisää pohdittavaa.

Kahdesta on sittenkin helpompi valita kuin kolmesta. Lisäksi jokainen ehdokas kiertää varmasti maata sen minkä ehtii, mikä virkistää keskustaväkeä ja varsinkin järjestötoimijoita.

Vaalikamppailun taso ei ole kolmannesta ehdokkaasta kiinni, vaan se riippuu tukijoukoista ja koko keskustaväestä.

Olisi suurta viisautta, jos jokainen ehdokaskeskusteluihin osallistuva muistaisi vanhat, hyvät pelisäännöt. Niiden mukaan omaa ehdokasta sopii kyllä kehua, mutta samalla antaa arvo muillekin. Mustamaalaus ei ole kunniakasta.

Sitä paitsi kaikille pitäisi olla selvää, että valittiin kuka tahansa, keskusta nousee vain, jos puolueväki yksituumaisesti ryhmittyy valitun taakse.

Vaalikamppailun taso ei ole kolmannesta ehdokkaasta kiinni, vaan se riippuu tukijoukoista ja koko keskustaväestä.

EHDOKASJOUKKOON ilmoittautui maanantaina myös politiikassa tuntematon nimi, alavutelainen yrittäjä. Puolueen säännöt sallivat, että pelkkä oma pyrkykin riittää ehdokkaaksi pääsyyn.

Ehdokkaita, jotka saavat vain muutaman äänen tuhatpäiseltä kokousväeltä, on tullutkin silloin tällöin tarjolle. Tämä pitäisi estää sääntöjen muutoksella. Riittävä perustelu on, että keskustan johtotehtävät eivät ole politiikan harjoittelupaikkoja.

Sääntöjen muutokseen on hyvä mallikin. Mahdollisessa neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä, joka puheenjohtajasta voidaan järjestää, on ehdokkaalla oltava vähintään yhden piirijärjestön tai kymmenen paikallisyhdistyksen tuki.

Seula voisi olla tiukempikin. Puolueen keskeisille paikoille haluavilla pitää olla muutakin tukea kuin oma pyrky.