Puheenjohtajan vaihtaminen ei tuo aina onnea
Henkilökeskeisyys on lisännyt politiikan lyhytjänteisyyttä. Tämä näkyy ja tuntuu erityisesti puolueiden puheenjohtajavalinnoissa.
Istuvan puheenjohtajan asema ei ole enää niin turvattu kuin takavuosina. Jos tulokset eivät vakuuta tai miellytä puolueiden kannattajia ja kellokkaita, puheenjohtajan ympärillä alkaa äkkiä kova kuhina.
Puheenjohtajan vaihtotauti on viimeksi iskenyt SDP:hen ja kokoomukseen. Kannattajakehitykseen pettyneet demarit vaihtoivat Jutta Urpilaisen Antti Rinteeseen, ja kokoomuksessa Alexander Stubb sai tehdä tilaa Petteri Orpolle.
Huippu-urheilussa päävalmentajapotkuilla haetaan uutta nostetta alamaissa olevalle joukkueelle. Puolueen veturin vaihtamisessa päätavoite on sama.
Huippu-urheilussa päävalmentajapotkuilla haetaan uutta nostetta alamaissa olevalle joukkueelle. Puolueen veturin vaihtamisessa päätavoite on sama.
Henkilövaihdokset piristävät yleensä puolueen toimintaa – ainakin aluksi. Pidemmällä aikavälillä ei synny mitään uutta eikä ihmeellistä, elleivät toimintatavat tai poliittiset linjaukset muutu näkyvällä tavalla.
SDP valitsee uuden puheenjohtajan itselleen helmikuussa. Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, Antti Rinne uusii helposti valtakirjansa. Rinteen kilpailijat tuovat kilpailuun väriä ja näkyvyyttä, mutta eivät todellista uhkaa.
Vaikka SDP on Rinteen aikana vahvistanut kannatustaan, puolueväki ei seiso yksimielisesti hänen takanaan. Monen kriitikon mielestä puolueen kannatus on noussut oppositiossa tuskastuttavan hitaasti.
Rinteen todellinen uhka upposi loppuvuodesta, kun puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ilmoitti, ettei hän ole käytettävissä. Lidtman tuli tähän johtopäätöksen pian sen jälkeen, kun paljastui, että hän on toimittanut eduskunnan puhemiehistölle listoja oman eduskuntaryhmänsä suosikeista.
Demarien puheenjohtajataiston varjoon on jäänyt kokonaan kokoomuksen tilanne. Petteri Orpon puoli vuotta kestänyt kuherruskuukausi on pian ohitse.
Toisin kuin moni kokoomuslainen odotti, Orpon valinta ei tuonut pikaista nostetta puolueen kannatukselle. Puolueen kannatus on nyt samaa luokkaa kuin Stubbin luopuessa.
Hallituksen valtionvarainministerinä Orpo ei voi kerätä vastuuttomasti poliittisia irtopisteitä. Yritystä toki on ollut.
Tarkan euron miehenä Orpo vihjaili loppuvuodesta mahdollisista miljardin luokan lisäsäästöistä. Tällä hän haki pesäeroa hallituskumppaneihinsa. Hallituskumppaneilta ei tullut tukea ja ne irtopisteetkin jäivät marginaalisiksi.
Kokoomuksessa toivo lasketaankin nyt pitkän kirin varaan. Huonot gallupit voi aina ohittaa olankohautuksella, mutta vaalituloksia ei voi väistellä. Seuraavia vaalituloksia puolueessa odotetaankin suurella mielenkiinnolla.