Perussuomalaisten olisi syytä kertoa todelliset tavoitteensa
Eduskunnassa on nähty tällä viikolla erikoinen näytelmä, joka heiluttelee koko instituutiota. Perussuomalaiset ovat ryhtyneet jarruttamaan EU:n elvytyspaketin käsittelyä yökausien maratonistunnoilla. Puolueen todelliset tavoitteet ovat jääneet kuitenkin hämäriksi.
Jarrutuskeskusteluja on nähty toki ennenkin eduskunnassa. Syksyllä 1994 Paavo Väyrynen organisoi puhemaratonin, jonka tavoitteena oli siirtää lopullinen äänestys Suomen EU-jäsenyydestä Ruotsin EU-kansanäänestyksen yli. Väyrynen onnistui.
Tapaukseen liittyi mielenkiintoinen sivujuonne. Väyrynen nousi eduskuntaan 1970 vaaleissa yllättävän kovalla äänimäärällä. Nuori poliitikonalku sai huseerata Lapin vaalikentillä vapaasti, kun istuvat kansanedustajat joutuivat pysymään Helsingissä korkeakoulujen hallinnonuudistusta koskevan jarrutuskeskustelun vuoksi.
KANSANEDUSTAJIEN vapaa puheoikeus on suomalaisen parlamentarismin pyhimpiä periaatteita. Siitä ei voida eikä pidä nytkään tinkiä, jatkuu perussuomalaisten jarrutus miten pitkään tahansa.
Perussuomalaiset ovat perustelleet toimintaansa sillä, että he toivovat hallituspuolueiden ja kokoomuksen ryhmistä löytyvän vielä riittävän paljon ääniä elvytyspaketin kaatamiseen. Tavoite on epärealistinen, vaikka päätös määräenemmistöä vaatiikin.
Jarrutus saattaa vaikuttaa juuri päinvastoin. Muut eduskuntaryhmät voivat tiivistää rivejään vastalauseena perussuomalaisille.
Perussuomalaiset ovat lisäksi etsineet porsaanreikiä eduskunnan työjärjestyksestä esittämällä asian pöydällepanoa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu nyt pohtimaan, kuinka monta kertaa voidaan esittää saman asian pöydällepanoa.
Jos vapaa puheoikeus on perustuslakeihin kirjattu pykälä, lähes yhtä pyhänä on pidetty kahta kirjoittamatonta sääntöä. Toisen mukaan puhemiesten pitää toimia puolueettomasti johtaessaan istuntoa. Lisäksi on noudatettu herrasmiessopimusta, jonka mukaan tilapäisiä enemmistöjä ei käytetä hyväksi.
Jarrutus saattaa vaikuttaa juuri päinvastoin. Muut eduskuntaryhmät voivat tiivistää rivejään vastalauseena perussuomalaisille.
PERUSSUOMALAISET ovat jarrutuskeskustelun yhteydessä rikkoneet avoimesti kumpaakin sääntöä.
Varapuhemies Juho Eerola kertoi julkisuuteen, että hän oli valmis yhtenä yönä panemaan EU:n elvytyspaketin pöydälle vaikka syksyyn asti, jos asiasta olisi tehty kannatettu esitys suuressa salissa. Paikalla oli tuolloin lähinnä perussuomalaisten edustajia, joiden äänet olisivat riittäneet tällaisen päätöksen tekemiseen.
Puhemies Anu Vehviläinen esti tämän suunnitelman jatkamalla omaa vuoroaan puhemiehen korokkeella ja keskeyttämällä istunnon puoli viiden aikaan aamuyöllä.
Tapauksen seurauksena Vehviläinen ja varapuhemies Tarja Filatov hoitavat kaksistaan puhemiehen tehtävät EU-keskustelun loppuun asti. Tämä on erittäin poikkeuksellinen mutta tässä tilanteessa ainoa mahdollinen menettely. Eerolan puolueettomuuteen ei voida enää luottaa.
Vehviläisen ja Filatovin kestävyys, jopa terveys joutuvat kovalle koetukselle, jos yöistuntoja jatketaan kovin kauan.
PAHIMMIN perussuomalaisten menettely rikkoo demokratian kaikkein pyhintä sääntöä. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta lopulta enemmistö päättää, tässä tapauksessa määräenemmistö. Mitään uusia argumentteja öisissä istunnoissa ei ole enää pitkiin aikoihin kuultu, joten jarrutuksen ainoa tarkoitus on estää päätöksenteko.
Onkin pakko kysyä, mikä perussuomalaisten todellinen tavoite on? He tuntuvat lainanneen strategiansa Yhdysvaltain edellisen presidentin Donald Trumpin ja hänen taustavoimiensa pelikirjasta, jonka yhtenä tavoitteena on horjuttaa kansalaisten luottamusta demokratiaan ja sen instituutioihin.
Perussuomalaiset laskevat ilmeisesti sen varaan, että EU:n elvytyspaketin vastustaminen tuo heille voiton kesäkuun kuntavaaleissa. Ovathan jotkut heidän edustajansa kertoneet olevansa valmiita puhumaan kuntavaaleihin asti.
Taktiikka voi jopa onnistua. Sopii kuitenkin kysyä, ovatko perussuomalaiset miettineet asiaa yhtään pidemmälle. Elämää on nimittäin kuntavaalien jälkeenkin.