Paine kansanedustajien sopeutumiseläkkeen lopettamiseen on kova – lain muuttaminen taannehtivasti ei ole helppo tehtävä
Keskustelu kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä käy kiivaana. Kimmokeen tälle ovat antaneet tapaukset, joissa ex-kansanedustajat ovat nostaneet eläke-etua arveluttavin perustein.
Julkisuudessa on erityisesti kritisoitu sellaisia kansanedustajia, jotka nostaneet täyttä eläkettä, vaikka ovat saaneet merkittäviä pääomatuloja.
Paheksuntaa on herättänyt myös tilanteet, jossa ex-kansanedustaja on optimoinut palkkatulonsa niin, että ne eivät vaikuta heikentävästi eläkkeen suuruuteen.
Lisäpuhtia keskusteluun on tuonut asiasta tehty kansalaisaloite. Se on varsin lyhyessä ajassa reilusti yli 60 000 nimeä.
Sopeuttamiseläke koskee ennen vuotta 2011 eläkkeelle jääneitä kansanedustajia.
Eläkkeen saamisen edellytyksenä on, että on toiminut kansanedustajana vähintään seitsemän vuotta.
Tällä hetkellä eläkettä saa 33 ex-kansanedustajaa. Eläkkeen suurus on 60–66 prosenttia kansanedustajan palkkiosta.
Kiivaan keskustelun tuoksinassa tuntuu usein unohtuvan, että sopeutumiseläke muutettiin vuonna 2011 kansaedustajien sopeutumisrahaksi.
Sopeuttamisrahaa maksetaan korkeintaan kolme vuotta edustajan toimen päättymisestä. Sen suuruuteen vaikuttavat myös pääomatulot ja lisäksi se on määrältään pienempi.
Kansanedustajat eivät kuulu normaalin eläkejärjestelmän piiriin, koska edustajan toimi on luottamustehtävä.
Tästä syystä kansanedustajat eivät voi saada työttömyyspäivärahaa, jos he tipahtavat tai jäävät vapaaehtoisesti pois eduskunnasta.
Porsaanreikien tilkitseminen olisi viesti kansalaisille, että eduskunta pystyy puuttumaan lakeihin, jotka koetaan kohtuuttomiksi ja epäoikeudenmukaisiksi.
Kansalaisten kritiikki kansanedustajien avokätistä eläkejärjestelmää kohtaan on perusteltua.
On moraalisesti arveluttavaa, että osa kansanedustajista käyttää järjestelmää hyväksi kikkailemalla pääoma- tai palkkatuloilla.
Taloudellisen edun tavoitteleminen on tässä tapauksessa heikentänyt kaikkien kansanedustajien arvoa. Näin on käynyt siitä huolimatta, että jokainen eläkettä nauttinut ex-kansanedustaja on toiminut lain kirjaimen mukaan.
Lain muuttaminen takautuvasti ei ole yksinkertainen asia, koska se edellyttää lain muuttamista taannehtivasti. Vähintä, mitä eduskunta voi tehdä, on poistaa sopeutumiseläkkeestä nyt havaitut porsaanreiät.
Porsaanreikien tilkitseminen olisi viesti kansalaisille, että eduskunta pystyy puuttumaan lakeihin, jotka koetaan kohtuuttomiksi ja epäoikeudenmukaisiksi. Näin toimimalla eduskunta vahvistaisi myös omaa arvovaltaansa.
Joka tapauksessa eduskunnan on syytä selvittää ja pohtia huolellisesti, miten ja millä tavalla kansanedustajien sopeuttamiseläkkeitä voidaan kohtuullista.