Pää­kir­joi­tus Kes­kus­te­lu kan­sa­ne­dus­ta­jien so­peu­tu­mi­se­läk­keis­tä käy kii­vaa­na. Kim­mo­keen täl­le ovat an­ta­neet ta­pauk­set, jois­sa ex-kan­sa­ne­dus­ta­jat ovat nos­ta­neet elä­ke-etua ar­ve­lut­ta­vin pe­rus­tein.

Jul­ki­suu­des­sa on eri­tyi­ses­ti kri­ti­soi­tu sel­lai­sia kan­sa­ne­dus­ta­jia, jot­ka nos­ta­neet täyt­tä elä­ket­tä, vaik­ka ovat saa­neet mer­kit­tä­viä pää­o­ma­tu­lo­ja.

Pa­hek­sun­taa on he­rät­tä­nyt myös ti­lan­teet, jos­sa ex-kan­sa­ne­dus­ta­ja on op­ti­moi­nut palk­ka­tu­lon­sa niin, et­tä ne ei­vät vai­ku­ta hei­ken­tä­väs­ti eläk­keen suu­ruu­teen.

Li­sä­puh­tia kes­kus­te­luun on tuo­nut asi­as­ta teh­ty kan­sa­lai­sa­loi­te. Se on var­sin ly­hy­es­sä ajas­sa rei­lus­ti yli 60 000 ni­meä.

So­peut­ta­mi­se­lä­ke kos­kee en­nen vuot­ta 2011 eläk­keel­le jää­nei­tä kan­sa­ne­dus­ta­jia.

Eläk­keen saa­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä on, et­tä on toi­mi­nut kan­sa­ne­dus­ta­ja­na vä­hin­tään seit­se­män vuot­ta.

Täl­lä het­kel­lä elä­ket­tä saa 33 ex-kan­sa­ne­dus­ta­jaa. Eläk­keen suu­rus on 60–66 pro­sent­tia kan­sa­ne­dus­ta­jan palk­ki­os­ta.

Kii­vaan kes­kus­te­lun tuok­si­nas­sa tun­tuu usein unoh­tu­van, et­tä so­peu­tu­mi­se­lä­ke muu­tet­tiin vuon­na 2011 kan­sa­e­dus­ta­jien so­peu­tu­mis­ra­hak­si.

So­peut­ta­mis­ra­haa mak­se­taan kor­kein­taan kol­me vuot­ta edus­ta­jan toi­men päät­ty­mi­ses­tä. Sen suu­ruu­teen vai­kut­ta­vat myös pää­o­ma­tu­lot ja li­säk­si se on mää­räl­tään pie­nem­pi.

Kan­sa­ne­dus­ta­jat ei­vät kuu­lu nor­maa­lin elä­ke­jär­jes­tel­män pii­riin, kos­ka edus­ta­jan toi­mi on luot­ta­mus­teh­tä­vä.

Täs­tä syys­tä kan­sa­ne­dus­ta­jat ei­vät voi saa­da työt­tö­myys­päi­vä­ra­haa, jos he ti­pah­ta­vat tai jää­vät va­paa­eh­toi­ses­ti pois edus­kun­nas­ta.

Porsaan­rei­kien tilkitseminen olisi viesti kansalaisille, että eduskunta pystyy puuttumaan lakeihin, jotka koetaan kohtuut­to­miksi ja epäo­i­keu­den­mu­kai­siksi.

Kan­sa­lais­ten kri­tiik­ki kan­sa­ne­dus­ta­jien avo­kä­tis­tä elä­ke­jär­jes­tel­mää koh­taan on pe­rus­tel­tua.

On mo­raa­li­ses­ti ar­ve­lut­ta­vaa, et­tä osa kan­sa­ne­dus­ta­jis­ta käyt­tää jär­jes­tel­mää hy­väk­si kik­kai­le­mal­la pää­o­ma- tai palk­ka­tu­loil­la.

Ta­lou­del­li­sen edun ta­voit­te­le­mi­nen on täs­sä ta­pauk­ses­sa hei­ken­tä­nyt kaik­kien kan­sa­ne­dus­ta­jien ar­voa. Näin on käy­nyt sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä jo­kai­nen elä­ket­tä naut­ti­nut ex-kan­sa­ne­dus­ta­ja on toi­mi­nut lain kir­jai­men mu­kaan.

Lain muut­ta­mi­nen ta­kau­tu­vas­ti ei ole yk­sin­ker­tai­nen asia, kos­ka se edel­lyt­tää lain muut­ta­mis­ta taan­neh­ti­vas­ti. Vä­hin­tä, mitä edus­kun­ta voi teh­dä, on pois­taa so­peu­tu­mi­se­läk­kees­tä nyt ha­vai­tut por­saan­rei­ät.

Por­saan­rei­kien til­kit­se­mi­nen oli­si vies­ti kan­sa­lai­sil­le, et­tä edus­kun­ta pys­tyy puut­tu­maan la­kei­hin, jot­ka ko­e­taan koh­tuut­to­mik­si ja epä­oi­keu­den­mu­kai­sik­si. Näin toi­mi­mal­la edus­kun­ta vah­vis­tai­si myös omaa ar­vo­val­taan­sa.

Joka ta­pauk­ses­sa edus­kun­nan on syy­tä sel­vit­tää ja poh­tia huo­lel­li­ses­ti, mi­ten ja mil­lä ta­val­la kan­sa­ne­dus­ta­jien so­peut­ta­mi­se­läk­kei­tä voi­daan koh­tuul­lis­ta.