Päättämättömyys käy kalliiksi työttömyysongelmien ratkaisemisessa
Eduskunnan viime vuoden lopulla hyväksymästä aktiivimallista on syntynyt kova kalabaliikki. Mallin vastustajat ovat kaikin mahdollisin keinoin kritisoineet hallituksen esitystä.
Myös oppositiopuolueet ja ay-liike ovat kampanjoineet voimakkaasti mallia vastaan. Molemmat tosin heräsivät ankaraan vastukseen vasta pienellä viiveellä.
Oppositio- ja ay-johtajien vahva rooli aktiivimallin vastustajina on tehnyt hankkeesta puoluepoliittisen kiistan.
Erityisen ärhäkkäinä ovat olleet Sdp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kellokkaat.
Ay-liikkeen sisällä on syntynyt jakolinjoja suhteessa aktiivimalliin. Akava ilmoitti puheenjohtaja Stude Fjäderin suulla vetäytyvänsä SAK:n masinoimasta poliittisesta mielenilmaisusta. Samaa henkeä on myös STTK:ssa.
Suurimmaksi ongelmaksi on koettu työttömille asetettujen velvoitteiden täyttäminen.
Kriitikoiden mielestä velvoitteita on mahdotonta täyttää, jos töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla tai työvoimakoulutusta ei ole saatavilla. Näissä tapauksissa työttömät joutuisivat kärsimään kohtuuttomasti, vaikka olisivatkin aktiivisia.
Hallituksen ministerit ovat luvanneet, että epäkohtia korjataan tarvittaessa. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) muistutti pääministerin haastattelutunnilla, että tästä sovittiin lain yhteydessä eduskunnassa erillisellä ponnella.
Hallitus on luvannut myös lisätä TE-keskusten rahoitusta muun muassa työttömien koulutuksen lisäämiseksi.
Yhteiskunnan kannalta on iso ongelma, jos kannuste työn vastaanottamiseen on alhainen.
Viime aikoina keskusteluun on onneksi noussut myös muita näkökulmia.
Leimaamisen ja syyttämisen sijasta on ryhdytty keskustelemaan enemmän itse asiasta – työttömyyteen ja työllistymiseen liittyvistä ongelmista.
Toisin kuin monissa keskusteluissa on väitetty, hallituksen työllisyyttä parantavia toimenpiteitä ei ole tehty työttömien kyykyttämiseksi tai kiusaamiseksi. Hallituksen tavoitteena on turvata talouden kasvu ja vahvistaa hyvää työllisyyskehitystä.
Yhteiskunnan kannalta on iso ongelma, jos kannuste työn vastaanottamiseen on alhainen. Työnteon on oltava aina houkuttelevampi vaihtoehto kuin tukien varaan jäämisen.
Aktiivimallia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansliapäällikkö Martti Hetemäki muistuttaa, että Suomi on yrittänyt monien eri tavoin lyhentää työttömien työttömyysjakson pituutta – huonolla menestyksellä.
Monissa muissa maissa vastaavat toimenpiteet on jo tehty.
Mitä kauemmin työttömyysjakso kestää, sitä vaikeammaksi työllistyminen tulee. Samalla syrjäytymisen riski kasvaa.
Hetemäen mukaan ”jos työvoiman osaamisesta ja sen joustavasta siirtymisestä uusiin tehtäviin ei pidetä huolta, voi talous ajautua kriisiin. Ajoissa tehdyt uudistukset ovat kaikkien etu.”
Hetemäen arvioihin on helppo yhtyä.
Sellaista vaihtoehtoa, että ei tehdä mitään, ei ole olemassa.
Tässä tilanteessa olisi enemmän kuin toivottavaa, että oppositio tarjoaisi muitakin vaihtoehtoja kuin ”malli ei käy”.