Päättäjät eivät voi katsoa vierestä kansalaisten fyysisen kunnon rapautumista
Valtioneuvoston viime viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle 3,2 – 7,5 miljardin euroa vuodessa.
Liikkumattomuuden yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia ei ole aikaisemmin selvitetty yhtä perinpohjaisesti. Tutkimuksessa arvioitiin liikkumattomuuden kokonaisvaikutuksia liikunta-, terveys- ja taloustieteellisen vaikutusten pohjalta.
Liikunnan vähäisyys ja huono kunto vaivaavat yhä useampaa suomalaista. Töissä ja kouluissa istutaan pitkiä päiviä, eikä liikkuminen innosta aina vapaa-ajallakaan.
Huomionarvoista selvityksessä on myös, että lapsena ja nuorena harrastettu liikunta pidentää työuraa. Vaikutukset ovat yhteiskunnan kannalta monella tapaa myönteisiä.
Uusimpien tutkimusten mukaan lasten ja nuorten liikkuminen on jakautunut pahasti kahtia. Osa nuorista ja lapsista liikkuu selvästi yli suositusten ja osa ei juuri ollenkaan.
Jako hyvä- ja huonokuntoisiin nuoriin näkyy selvästi muun muassa armeijan testeissä.
Liikkumattomuuden yhteiskunnalliset kustannukset karkaavat käsistä, jos niihin ei reagoida.
Valtioneuvoston kanslian tilaaman raportin sisältö ei ole yllätys. Suomalaisten fyysisen kunnon on tiedetty jo pitkään olleen laskusuunnassa.
Liikkumattomuuden hinta on sen sijaan hälyttävän korkea.
Selvityksen viesti onkin selkeä. Liikkumattomuuden yhteiskunnalliset kustannukset karkaavat käsistä, jos niihin ei reagoida.
Mitä parempi on kansalaisten fyysinen ja henkinen kunto, sitä paremmin voi koko yhteiskunta.
Päättäjillä on oltava rohkeutta etsiä kannustavia keinoja kansalaisten liikuttamiseen. Ei vähiten siksi, että liikuntaan sijoitetut eurot maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin.
Yksi tärkeimmistä kohteita ovat nuoret ja lapset. Nuorille ja lapsille on pystyttävä tarjoamaan selvästi nykyistä enemmän harrastuspohjaista ja edullista liikuntatoimintaa.
Tällä hetkellä lapsille ja nuorille on tarjolla liian usein toimintaa vain kilpaurheilua harjoittavissa seuroissa, joissa harrastusmaksut ovat tolkuttoman suuret. Pienituloisten perheiden lapsilla ei ole mitään mahdollisuutta osallistua tällaiseen toimintaan, vaikka halua ja innostusta olisikin.
Työnantajille on myös tarjottava uusia keinoja kannustaa työtekijöitä liikkumaan. Tähän tarvitaan valtiovallalta kannustavia toimia.
Ikääntyvällä väestöryhmällä fyysisestä kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Hyvä kunto parantaa elämänlaatua ja laskee merkittävällä tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta.