Pääministerit vastaavat Nato-pohdintoihin

Pääkirjoitus

Suomen ja Ruotsin pääministerien Juha Sipilän ja Stefan Löfvenin yhteinen kirjoitus turvallisuuspolitiikasta oli merkittävä tapaus Pohjanlahden kummallakin puolella. Kirjoitus julkaistiin Suomessa Lännen Median lehdissä ja Ruotsissa Svenska Dagbladetissa sunnuntaina.

Tärkeää ei ole vain se, mitä viestissä sanottiin. Tärkeää oli myös se, että pääministerit kirjoittivat yhteisen kannanoton.

Suomessa kirjoitus rauhoittelee niitä, jotka pelkäävät Ruotsin valmistelevan Natoon liittymistä Suomen selän takana – tai pelottelevat ja spekuloivat tällä mahdollisuudella.

Ruotsissa kirjoitus osallistuu viime aikojen vilkkaaseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, jossa on esillä enemmän elementtejä kuin suomalaisessa keskustelussa.

Kummassakin maassa kirjoitus kuvastelee kansalaisten toiveita Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan yhteistyön kehittämisestä. Ja tuskin on sattuma, että tämä viesti oli vahvasti mukana myös presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheessa.

Kirjoituksen ajankohta sopii erityisesti Ruotsin hallituksen tarpeisiin.

Ruotsin porvaripuolueet ovat ilmaisseet yhteisesti olevansa valmiit Nato-jäsenyyteen. Uusimmat mielipidetiedustelut kertovat, että ruotsalaiset eivät luota armeijansa kykyyn puolustaa maata ja haluaisivat palauttaa asevelvollisuuden. Nato-jäsenyyden kannatus on kuitenkin selvästi vähäisempää kuin vastustus. Lisäksi Ruotsissa on edessä tärkeä valtakunnallinen puolustuspoliittinen konferenssi.

Kirjoitus tukee Ruotsin hallituksen Nato-linjaa, mikä ei juuri eroa Suomen linjasta. Niinpä pääministerit katsovat – siis toisin kuin Ruotsin oppositio – että sotilaallinen liit­tou­tu­mat­to­muus palvelee Suomea ja Ruotsia hyvin myös keskellä uudenlaisia tilanteita.

”Emme usko äkki­kään­nök­siin turval­li­suus­po­li­tii­kassa”, pääministerit kirjoittavat.

Kirjoituksen mukaan Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liit­tou­tu­mat­to­muus on hyvin uskottavaa ja myötä­vai­kuttaa myös koko pohjoisen Euroopan vakauteen ja turval­li­suu­teen.

Tämä on totta ja hyvä toistaa usein.

Itämeren alueen muuttunut tilanne ei johdu vain Venäjän sotavoimien suorituskyvyn ja aktiivisuuden kasvusta, vaikka niin annetaan usein ymmärtää. Siihen on vaikuttanut tietysti myös Naton jalansijan laajentuminen, kun neljä Itämeren valtiota on liittynyt Naton jäseniksi.

Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus rauhoittaa asetelmaa. Tämän se tekee sitä paremmin, mitä parempaa yhteistyö Pohjanlahden yli on.

Yhteistyön tiivistämisellä on nyt kummankin hallituksen tuki – siitäkin riippumatta, että Suomea johtaa keskustajohtoinen ja Ruotsia sosiaalidemokraattinen hallitus. Yhteistyön lisäämiseen tähtäävää lainsäädäntöä valmistellaan kaiken lisäksi nopeassa tahdissa.