Ostettu Karjala olisi ollut epävarma sijoitus
Helsingin Sanomat kertoi sunnuntaina, että vararikkoon joutuneen Venäjän viranomaiset pohtivat vuonna 1991 jopa Karjalan myymistä Suomelle 15 miljardin dollarin kauppahinnasta.
Karjalan myyntisuunnitelmasta kertoi HS:n haastattelussa Venäjän silloinen varaulkoministeri Andrei Fjodorov. Hän kuului syksyllä 1991 Venäjän presidentin Boris Jeltsinin avustajakuntaan.
Jeltsin onnistui kukistamaan Neuvostoliiton juntan, joka yritti syöstä presidentti Mihail Gorbatshovin vallasta elokuussa 1991.
Vallankaappausyritys johti käytännössä Neuvostoliiton hajoamiseen, ja Jeltsin alkoi avustajineen rakentaa syksyllä 1991 Venäjästä sen seuraajavaltiota.
Lähtökohdat olivat karut. Venäjän valtion kassa oli tyhjä, keskuspankin valuuttavaranto oli lähes nollilla ja kultavarantokin oli huvennut murto-osaan. Päävientituotteen öljyn hinta mateli alle kymmenessä dollarissa.
Epätoivoisessa tilanteessa pohdittiin Fjodorovin mukaan epätoivoisia ratkaisuja. Suljettujen ovien takana ideoitiin muun muassa Karjalan myyntiä Suomelle 15 miljardilla dollarilla.
Markoiksi muutettuna Karjala olisi maksanut noin 60 miljardia markkaa. Summan suuruudesta saa käsityksen vertauksella valtion budjettiin. Valtion kaikki menot vuonna 1991 olivat yhteensä noin160 miljardia markkaa.
Fjodorovin mukaan myynti-ideasta ei puhuttu Suomen silloisille päättäjille, ja koko ajatus haudattiin vuonna 1994.
Karjala on herättänyt Suomessa suuria tunteita siitä lähtien kun siitä jouduttiin luopumaan lopullisesti jatkosodan jälkeen syksyllä 1944.
Presidentti Urho Kekkonen tunnusteli vielä 1960-luvulla mahdollisuuksia Karjalan palauttamiseen. Viimeksi asia nousi vakavammin esille Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä, kuten Fjodorovin haastattelu kertoo.
Suomessakin tehtiin pöytälaatikkolaskelmia Karjalan hinnasta. Virallisiin neuvottelupöytiin Karjalan palautus ei kuitenkaan koskaan noussut. Venäjä ei sitä tarjonnut eikä Suomi pyytänyt.
Fjodorovin haastattelu houkuttaa kuitenkin niin sanotun kontrafaktuaalisen historian kirjoittamiseen. Siinä pohditaan, miten asiat olisivat voineet mennä eli vastataan politiikassa kiellettyihin jos-alkuisiin kysymyksiin.
Mitä jos Jeltsinin Venäjä olisi tosissaan tarjonnut Karjalaa ostettavaksi ja Suomi olisi sen ostanut?
Kaupan ehdoissa olisi tietysti pitänyt sopia, missä kunnossa tavara luovutetaan. Olisivatko siellä jo vuosikymmeniä asuneet ihmiset tulleet kaupan mukana? Jos olisivat, Suomi olisi saanut varsin suuren venäjänkielisen vähemmistön.
Olisiko myyjä liittänyt kauppaan poliittisia ehtoja, esimerkiksi suhtautumisessa Euroopan yhdentymiseen?
Entä miten Vladimir Putinin Venäjä olisi suhtautunut maan syvässä alennustilassa tehtyihin kauppoihin?
Entä miten Vladimir Putinin Venäjä olisi suhtautunut maan syvässä alennustilassa tehtyihin kauppoihin? Todennäköisesti se olisi kiinnittänyt ainakin tarkkaa huomiota Karjalan venäjänkielisen vähemmistön kohteluun.
Synkempiäkin skenaarioita on helppo kuvitella Krimin valtauksen jälkeen.
Jos Karjalaa olisi tosissaan Suomelle tarjottu syksyllä 1991, Esko Ahon (kesk.) hallitus olisi siihen varmaan tarttunut, vaikka lama kolkutteli Suomenkin ovella. Mutta varsin epävarma sijoitus siitä olisi nykytiedon valossa tullut.