On aika aloittaa keskustan uudistaminen

Pääkirjoitus

Hallitusohjelma saatiin perjantaina käytännössä valmiiksi ja se julkistetaan lukujen tarkistamisen jälkeen ensi maanantaina.

Sen jälkeen hallituksen muodostaja Antti Rinne (sd.) kokoaa viiden hallituspuolueen eduskuntaryhmät yhteiseen seminaariin, jossa on tarkoitus sitouttaa kansanedustajat hallitustyöhön koko vaalikauden ajaksi.

Hallituspuolueet tekevät päätökset hallitukseen osallistumisesta ja valitsevat ministerinsä ensi viikolla niin, että Rinteen hallitus nimitetään todennäköisesti viikon loppupuolella.

Ministerivalinnat herättävät tietysti suuria otsikoita kaikissa hallituspuolueissa.

Keskustassa tilanne poikkeaa huomattavasti siitä, mihin puolueessa on totuttu vuoden 1991 jälkeen. Puolueelle tulee todennäköisesti aivan toisenlaisia salkkuja, kuin mihin se pääsi käsiksi pääministeripuolueena.

Halutessaan keskusta saa valtiovarainministerin paikan, mutta muita salkkuja on vaikea ennakoida viiden puolueen koalitiossa.

Keskustan tilanne on myös poikkeavan haastava. Ministerivalintojen tuoma hohde ei kauan peitä sitä tosiasiaa, että keskusta oli eduskuntavaalien suurin häviäjä.

Hallitusneuvottelut katkaisivat sen keskustelun, jota keskustassa oltiin jo virittelemässä murskatappion jälkeen. Tuon keskustelun jatkaminen on keskustan elinehto.

Tietokirjailija Juha Kuisma esitti perjantain Suomenmaassa hyvän kysymyksen: miten puolueen uudistaminen organisoidaan, kun puolueen parhaat kyvyt on taas sidottu hallitustyöhön seuraavat neljä vuotta?

Tehtävä kuuluu puoluesihteerille, mutta kuten Kuismakin toteaa, Riikka Pirkkalainen ei voi sitä yksin hoitaa.

Urakkaa riittää sekä järjestön että politiikan uudistamisessa.

Järjestön osalta pitää uskaltaa tehdä kysymyksiä, joita ei vuosikymmeniin ole uskallettu esittää.

Puoluetuen leikkaus ajaa piirijärjestöt säästökuurille. Onko edelleen perusteltua ylläpitää kahtakymmentä piiriä vai pitäisikö sopeuttaa piirijako vaalipiireihin kuten muut puolueet ovat jo tehneet?

Keskustan jäsenistön keski-ikä lienee jo reilusti yli 60 vuotta, ja se näkyy esimerkiksi piiri- ja puoluekokouksissa. Miten keskusta aikoo tavoittaa 2000-luvulla syntyneet ikäluokat?

Edustaako neliportainen organisaatiorakenne (yhdistys, kunnallisjärjestö, piirijärjestö, keskushallinto) tätä päivää vai pitäisikö sitä virtaviivaistaa ja miten?

Politiikan sisältöjen osalta kannattaa kuunnella Juha Kuisman kritiikkiä. Keskustalla pitää olla jotakin omaa sanottavaa, muiden puolueiden välimaastoon sijoittuminen ei riitä linjaksi.

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin voidaan onneksi ryhtyä etsimään vastauksia viimeistään ensi viikon jälkeen.

Kyse ei ole nyt pelkästään uuden puheenjohtajan valinnasta Sipilän jälkeen vaan keskustan linjasta ja suunnasta, puolueen tehtävästä.

Puheenjohtaja Juha Sipilä jättää paikkansa ylimääräisessä puoluekokouksessa 7. syyskuuta. Monet seuraajaehdokkaat ovat luvanneet ilmoittaa hallitusneuvottelujen jälkeen, ovatko ehdolla Sipilän seuraajaksi.

Kyse ei ole nyt pelkästään uuden puheenjohtajan valinnasta Sipilän jälkeen vaan keskustan linjasta ja suunnasta, puolueen tehtävästä. Niin ehdokkaiden kuin heidän tukijoidensakin kannattaa valmistautua puheenjohtajavaaliin tällä vakavuudella.