Olli Rehnin huoli Suomen talouden kantokyvystä ei ole tuulesta temmattu
Suomen talous on heikoissa kantimissa. Sitä se on ollut jo pitkään. Korona ja Ukrainan sota ovat murentaneet entisestään haurasta taloutta.
Helppoa tietä taloustilanteen korjaamiseen ei ole. Sen tietävät ja tunnustavat kaikki asiaan vihkiytyneet.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn tiivisti oman näkemyksensä HS:n haastattelussa (19.2.) osuvasti: ”Suomi on suhteellisen kelpo hyvinvointivaltio, mutta liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä nykymuodossaan”.
Yhtälö on kestämätön. Tilanteen korjaaminen vaatii Rehnin mukaan sekä kansantalouden kasvukyvyn vahvistamista sekä julkisen talouden tasapainottamista.
ERITYISEN harmissaan pääjohtaja Rehn on talouspoliittisen keskustelun yksipuolisuudesta. Päättäjät antavat äänestäjien ymmärtää, että Suomi nousee takaisin jaloilleen joko talouskasvun voimalla tai menoja leikkaamalla. Tai että valtion velan määrällä ei ole merkitystä.
Tämä ei tietenkään ole totta. Hankaliin ongelmiin on harvoin kivutonta ja yksinkertaista ratkaisua. Sellaista ei ole tarjolla nytkään.
Edessä ovat kovat ajat. Ilman verokorotuksia ja menoleikkauksia Suomen suuntaa Rehnin mukaan ei oikaista. Molemmat keinot ovat tarpeen.
Kansaa ei kannata sumuttaa tietoisesti – ei edes vaalivoiton toivossa.
KAIKKEA ei tarvitse tehdä heti. Tärkeintä on rakentaa hallituskaudet ylittävä ohjelma julkisen talouden tasapainottamiseksi. Mitä pikemmin työhön tartutaan, sitä helpompi on urakka.
Ongelma on, että monen puolueen talousohjelma perustuu osin unelmahöttöön. Leikkausten sijasta tarjolla on pikemminkin uusia menolisäyksiä. Kaiken kukkuraksi jotkut puolueet ovat ilmoittaneet pitkän listan asioita, mistä ainakaan ei saa leikata.
Kansalle ei haluta kertoa vaalien alla totuutta Suomen talouden tilasta, koska ei tiedetä, miten äänestäjät suhtautuvat tällaiseen viestiin. Muuta järkevää selitystä on vaikea keksiä.
Korjausliikettä on vaikea toteuttaa, jos ongelmasta ei edes puhuta. Äänestäjiä tuskin lämmittää, että tilanteen vakavuus myönnetään vasta vaalien jälkeen.
PUOLUEIDEN ja päättäjien on syytä muistaa, että sen, minkä taakse jättää, löytää aina edestään. Kansaa ei kannata sumuttaa tietoisesti – ei edes vaalivoiton toivossa.
Tosiasioiden tunnustamisen puolueet voisivat aloittaa päivittämällä talousohjelmansa ajan vaatimusten mukaiseksi. Se helpottaisi myös niiden omaa elämää ja valmistautumista vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin.
