Nyt SAK antaisi nuorille potkut ennen kuin ikääntyneille, vaikka äsken vaati lakkoilemalla tasa-arvoista irtisanomismenettelyä
Moni hieraisi silmiään, kun uutiset kertoivat SAK:n haluavan, että työnantajan olisi lakisääteisesti suosittava ikääntyneitä yt-neuvotteluissa.
Potkut siis ensin nuorille ja vasta viimeksi talossa pisimpään olleelle vanhimmalle kaartille.
Mutta eikö sama SAK ollut juuri lakkojen uhalla vaatimassa, että irtisanomisperusteiden on oltava sama kaikille?
Oli se, juuri sama SAK.
Tuskin tämän jälkeen on kenellekään epäselvää, mistä äskeisessä irtisanomiskiistassa oli todellisuudessa kysymys.
Se oli politiikkaa, jolla yritettiin heikentää hallituspuolueiden asemaa ja nostaa vasemmiston kannatusta. Siinä käytettiin järjestöjen jäseniä ja heidän rahojaan puoluepolitiikan tekemiseen.
SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan irtisanomisjärjestystä koskevan ehdotuksen ajatuksena on parantaa ikääntyneiden työllisyyttä (HS 7.11.).
”Tosiasia on se, että ikääntyneiden mahdollisuudet työllistyä tai kouluttautua uudelleen ovat pienemmät kuin muilla”, Eloranta sanoi HS:lle.
Ehkä näinkin voi ajatella. Mutta miten SAK:n ahjosta voi singota tällainen esitys nyt, kun työtaisteluita on juuri käyty tasa-arvoisten irtisanomisperusteiden puolesta?
Onko se vallantäyteistä ylimielisyyttä, missä tilassa eivät asioiden sisällöt enää merkitse mitään, pelkkä valtakamppailu vain?
SAK:n ehdotus ammuttiin alas nopeasti. Poliitikot kummeksuivat. Edes yhteistyökumppani SDP ei uskaltanut kannattaa sitä. Nuorisojärjestöt laidasta laitaan olivat tyrmistyneitä.
Tässä valossa Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon lauantainen (10.11.) väite kuulosti suorastaan hupaisalta. Aalto näet ilmoitti Yle TV1:n ykkösaamussa, että hallitus ärsyttää ammattiyhdistysliikettä ”ohuella työelämän tuntemuksellaan”.
”Näyttää siltä, että hallituksen työelämän tuntemuksen taso on olematonta. Työnantajajärjestöjen ja palkansaajajärjestöjen asiantuntemusta ei haluta käyttää”, Aalto sanoi.
Osoittiko SAK ”nuorille potkut ensin -ehdotuksellaan” työelämän tuntemusta?
Ei varmasti. Sen työelämän tuntemus oli ohutta, suorastaan olematonta. Ehdotusta ei ole kannattanut kukaan, eivät siis edes sosiaalidemokraatit.
Sitä paitsi Aalto unohtaa tahallaan, että työministeri on nyt Jari Lindström (sin.). Ja työministeri on keskeinen työelämän asioiden hoitaja hallituksessa.
Lindström työskenteli Voikkaan ja Kymin paperitehtailla sekä Stora Enson Anjalankosken tehtaalla vuosina 1984-2010. Hän oli osastonsa luottamusmies.
Lindström tuntee nimenomaan SAK-laista työelämää. Olikohan edes edellisellä työministerillä Lauri Ihalaisella (sd.) samanlaista tietämystä nykypäivän duunarikentän ruohonjuuritasolta?
Sipilän hallitus ei romuttanut kolmikantaa. Kolmikanta kaatui työmarkkinajärjestöjen kyvyttömyyteen jatkaa laajan sopimisen tiellä.
Mutta tästä ei oikeasti olekaan kysymys. Kysymys on siitä, että SAK:ta ei totella nyt riittävästi.
Aalto verhosi tämän Ylen haastattelussa edellä esitettyihin sanoihin:
”Työnantajajärjestöjen ja palkansaajajärjestöjen asiantuntemusta ei haluta käyttää…”
Sipilän hallitus ei romuttanut kolmikantaa. Kolmikanta kaatui työmarkkinajärjestöjen kyvyttömyyteen jatkaa laajan sopimisen tiellä.
Mutta hallitukselle kiukutellaan.