Muutkin pettyivät eduskuntavaaleissa
Keskustan puoluevaltuusto pui viikonvaihteessa puolueen ankaraa vaalitappiota eduskuntavaaleissa. Aihetta pyykinpesuun olikin, tekihän keskusta itsenäisyyden ajan heikoimman tuloksensa.
On kuitenkin paikallaan muistuttaa, että tulos oli ankara pettymys myös SDP:lle ja kokoomukselle.
Tuloksia kannattaa peilata paitsi vuoden 2015 myös sitä edellisiin eduskuntavaaleihin. Vuodesta 2011 lähtien on eletty perussuomalaisten nousun luomassa poliittisessa todellisuudessa.
Suuremmista puolueista juuri perussuomalaiset ovat keränneet tasaisimman kannatuksen tämän vuosikymmenen vaaleissa. Puolueen ääniosuus on vaihdellut 19,1 prosentin (2011) ja 17,5 prosentin (2019) välillä.
Perussuomalaisten kansanedustajamäärä on vaihdellut vaivaisen yhden paikan verran. Nyt tuli 39 paikkaa kuten vuonna 2011. Neljä vuotta sitten perussuomalaiset saivat 38 edustajaa.
Kahdeksan vuoden aikana vain vihreät ovat kasvaneet vaali vaalilta. Puolueen ääniosuus on noussut 7,3 prosentista (2011) 11,5 prosenttiin (2019) ja edustajamäärä on kaksinkertaistunut kymmenestä kahteenkymmeneen.
Vasemmistoliitto kärsi neljä vuotta sitten tappion mutta teki nyt hiukan paremman tuloksen kuin kahdeksan vuotta sitten.
Kokoomuksen äänimäärä ja ääniosuus ovat laskeneet tasaisesti vuodesta 2011 lähtien, jolloin puolue nousi eduskunnan suurimmaksi 20,4 prosentin kannatuksella. Sillä heltisi 44 edustajaa. Neljä vuotta sitten ääniosuus putosi 18,2 prosenttiin, nyt 17 prosenttiin.
Antti Rinne on vienyt demarit kaksi kertaa vaaleihin mutta ei ole saavuttanut kummallakaan kerralla Jutta Urpilaisen tulosta.
Näiden vaalien erityispiirre oli se, että Jussi Halla-ahon perussuomalaiset keräsivät paljon ääniä myös vaurailta kaupunkialueilta, joissa kokoomus on ollut perinteisesti valtapuolue.
Kokoomusta rokotti myös Hjallis Harkimon liike, vaikka se saikin läpi vain yhden edustajan.
Kokoomuksen pettymys olikin suuri, olihan puolue rummuttanut jo vuosien ajan Petteri Orpon nousua pääministeriksi.
Kovin suurta riemun aihetta ei ole demareillakaan. Puolue ylsi kyllä ykköseksi, mutta kultamitali heltisi puolueen historian toiseksi huonoimmalla tuloksella, 17,7 prosentin kannatuksella. Suosiollinen vaalimatematiikka toi tällä tuloksella 40 paikkaa.
Suurimman oppositiopuolueen kannatus nousi neljässä vuodessa vain 1,2 prosenttiyksikköä.
Vertailukohdaksi sopii tässäkin vuosi 2011. SDP sai silloin Jutta Urpilaisen johdolla 19,1 prosentin kannatuksen ja 42 edustajaa.
Antti Rinne on vienyt demarit kaksi kertaa vaaleihin mutta ei ole saavuttanut kummallakaan kerralla Jutta Urpilaisen tulosta.
SDP:n heikko menestys on näkynyt heti hallitustunnustelujen alkumetreillä. Vihreät ja vasemmistoliitto asettivat välittömästi kyseenalaiseksi Antti Rinteen tukilupaukset Metsä Groupin Kemin sellutehdashankkeelle, joka julkistettiin viime viikolla.
Rinne tarvitsee ehdottomasti ainakin vihreitä saadakseen enemmistöhallituksen kokoon.
Vihreiden välitön ulostulo Kemin hankkeessa kertoo, miten heikolla mandaatilla Rinne joutuu hallitustaan rakentelemaan.
Keskustalaisiltakin toivoisi itseruoskinnan jälkeen kykyä suhteuttaa puolueen tulos muiden tuloksiin. Edustajamäärällä mitattuna eroa suurimpaan on vain yhdeksän paikkaa.
Tämä takaa kohtuullisen tasavertaiset asemat eduskuntakeskustelussa, on puolue sitten hallituksessa tai oppositiossa.