Maailmalla sovitaan, Suomessa riidellään

Samaan aikaan, kun lähes 200 valtiota pääsi historialliseen sopuun ilmaston lämpenemisen torjunnasta, Suomessa riidellään.

Riitaa nostetaan melkein asiasta kuin asiasta.

Rimanalitus nähtiin eduskunnassa, kun vihreät ja vasemmistoliitto yrittivät puristaa valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) ajattelemattomasta virheestä viimeisetkin mehut irti välikysymyksellä.

Operaatio oli turha puoluepoliittinen manööveri ja eduskunnan ajan tuhlausta. Tätä osoittaa sekin, että oppositiopuolueiden enemmistö ei yhtynyt siihen. Tämä on sanottava erityisesti SDP:n kunniaksi.

Ministeri ei tietenkään voi puhua lööperiä edes vahingossa. Näin ei saa tapahtua varsinkaan eduskunnassa, kun ministeri vastaa julkisesti kansanedustajan kysymykseen. Ministerin puheisiin on voitava luottaa.

Stubb on kuitenkin pyytänyt hairahdustaan anteeksi niin monta kertaa sekä eduskunnassa että julkisesti, että asian olisi pitänyt olla sillä loppuun käsitelty.

Mutta voi olla, että välikysymyksen tekijät eivät hyödykään edes irtopisteitä. Asian pitkittynyt repostelu saattaa kääntyä lopulta syytetyn eduksi. Kansalaisten mielestä eduskunnalla on parempaakin tekemistä kuin vatvoa virhettä, joka on jo selvitetty tapaus.

Vain yhdellä politiikan lohkolla näyttää vallitsevan päättäjien keskuudessa vallitsevan aikamoinen ja yllättäväkin yksituumaisuus. Turvapaikanhakijoista koitunutta jättiongelmaa hallitus on osannut hoitaa – ihme kyllä – myös opposition mielestä hyvin.

Tästä saatiin tunnustus tiistaina, kun kaksi SDP:n johtavaa poliitikkoa – Eero Heinäluoma ja Antti Lindtman – kiitteli sisäministeri Petteri Orvon (kok.) toimia pakolaisongelman ratkaisemisessa.

Toinenkin yksimielisyyttä vahvistava ulostulo nähtiin samana päivänä.

Pakolaismyönteisimpinä pidettyjen vihreiden entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Haavisto ilmoitti puolueensa lehden haastattelussa, että ”Suomen kyky vastaanottaa pakolaisia on äärirajoilla”.

Lausunto ei juuri eroa muiden puolueiden näkemyksistä.

Oma pikku konsensuksensa on siinäkin, että Haavisto toimii perussuomalaisten puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin erityisedustajana.

Muualla ei konsensuksesta ole paljon merkkejä näkyvillä. Sellainen tilanne pakottaa hallituksen toimimaan niillä keinoilla, joita sillä on käytettävissään. Toista vaalikautta ei voi odotteluun käyttää.