Löperöt vaihtoehtobudjetit syövät opposition uskottavuutta

Pääkirjoitus

Eduskunnassa on kuluvalla viikolla keskusteltu vilkkaasti opposition vaihtoehtobudjeteista – ja hyvä niin.

Oppositiopuolueet ovat esitelleet varjobudjettejaan vuodesta 2011 alkaen. Vuosien saatossa varjobudjetit ovat saaneet enemmän näkyvyyttä myös eduskunnan suuressa salissa.

Oppositiossa vaihtoehtobudjeteista käy selville puolueen omat arvovalinnat ja talouslinjaukset.

Hallituksen budjettiesitykseen niitä ei voi suoraan verrata, sillä niiden laskelmat perustuvat usein enemmän toiveajatteluun kuin realismiin.

Oppositiossa istuvilla puolueilla on taito löytää budjetin tulopuolella sellaisia tuloja, joita ei ole olemassakaan. Menojen osalta tilanne on päinvastainen: ne arvioidaan usein reilusti alakanttiin.

Budjetin työstäminen on muutenkin vaivatonta, koska niistä ei tarvitse neuvotella minkään muun puolueen kanssa.

Kuvaavaa on, että viime hallituskaudella oppositiossa istunut SDP löysi vuosi sitten omasta varjobudjetistaan satojen miljoonien eurojen säästöt harmaan talouden kitkemisestä. Kun puolue pääsi hallitukseen, näitä rahoja ei enää löytynyt mistään.

Suurin kritiikki kohdistui tällä kertaa perussuomalaisten vaalibudjettiin.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen mukaan gallupkärjessä oleva puolue sumuttaa omalla esityksellään tietoisesti kansalaisia.

Keskustan ministeriöissä tehtyjen laskelmien mukaan perussuomalaisten budjetissa on 500 miljoonan euron aukko. Perussuomalaiset joutuivatkin epämääräisten laskelmien takia eduskunnassa pahasti puolustuskannalle.

Perussuomalaisten ohella myös kokoomus harrastaa samanlaista luovaa taloudenhoitoa.

Yritystuista on helppo leikata 400 miljoonaa euroa pois. Leikkaus näyttää paperilta hyvältä, mutta historia on osoittanut, että se helpommin sanottu kuin parempi.

Jos pohjatyö on tehty hutiloiden, käy herkästi kuten perussuomalaisille – omalta varjobudjetilta putoaa pohja pois, ennen kuin muste on edes ehtinyt paperissa kuivua.

Oppositiopuolueilla ei ole samanlaista kykyä tehdä budjetteja kuin hallituksella. Varjobudjetteihin kannattaakin suhtautua tietyllä varauksella.

Varjobudjetti-instituution kannalta on vaarallista, jos oppositiopuolueet tekevät ne hutiloiden ja niihin perustuvat laskelmat on vedetty stetsonista. Tällöin käy herkästi niin, että varjobudjetit kääntyvät esittäjäänsä vastaan.

Jokaisen oman arvonsa tuntevat puolueen pitäisi pystyä uskottavasti seisomaan esityksensä takana edes eduskuntakeskustelun ajan.

Jos pohjatyö on tehty hutiloiden, käy herkästi kuten perussuomalaisille – omalta varjobudjetilta putoaa pohja pois, ennen kuin muste on edes ehtinyt paperissa kuivua.

Politiikan uskottavuutta vaihtoehtoisiin totuuksiin perustuva budjettitemppuilu ei vahvista millään tavalla.