Liikkuvat äänestäjät tekevät politiikan ennustamisesta entistä vaikeampaa

Pääkirjoitus

Politiikan tekeminen on hiipunut koronakriisin aikana. Hiljaiselon seurauksena hallitus- ja oppositiopuolueiden välisiä poliittisia kahnauksia on ollut paljon tavanomaisempaa vähemmän.

Korona on myös vähentänyt muiden poliittisesti kiinnostavien aiheiden käsittelyä. Tämä näkyy esimerkiksi ilmastomuutos- ja maahanmuuttokeskustelujen kaventumisena. Suurta mielenkiintoa herättäneet aiheet eivät kiinnosta suurta yleisöä samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Poliittisten vääntöjen vähäisyydestä huolimatta tai ehkä juuri siksi puolueiden kannatusmuutokset ovat jääneet vähäisiksi SDP:tä ja perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Tuoreen gallupin (HS 20.5.) mukaan SDP:n kannatus on nyt jo seitsemän prosenttiyksikköä suurempi kuin tammikuussa 2020. Perussuomalaisten suosio on hiipunut samassa ajassa lähes viisi prosenttiyksikköä.

Pääministeripuolue SDP:n kannatus on noussut kohisten lyhyessä ajassa. Syitä ei tarvitse etsiä. Ne ovat kaikkien nähtävillä.

Epäsuositun ja hapuilevan pääministerin Antti Rinteen vaihtuminen selkeäsanaiseen ja määrätietoiseen Sanna Mariniin on näistä merkittävin. Uusi pääministeri on hyödyntänyt omaa erikoisosaamistaan vakavan kriisin aikana taitavasti, ja tulosta on tullut.

Marinin ansiosta SDP on saanut uusia kannattajia sekä nukkuvien joukoista että perussuomalaisista. Ilman valovoimaista pääministeriä SDP:n kannatus ei olisi niin korkealla kuin se tällä hetkellä on. On päivänselvää, että Rinteen johdolla SDP:n kannatus olisi aivan toisenlainen.

Liikkuvien äänestäjien suuri joukko ja heidän muuttuvat mielipiteensä antavat kaikille puolueille toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Se, että koronakriisin suurin häviäjä on ollut perussuomalaiset, ei yllätä. Kansakuntaa kohdanneessa vakavassa kriisissä populistipuolueella ei ole tarjota uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen valitsemalla politiikalle. Vaihtoehtoja puolue toki tarjoaa, mutta ne perustuvat puhtaasti yksittäisten irtopisteiden keräämiseen ja oman hännän nostamiseen.

Keskustan tilanne hallituksen toiseksi suurimpana puolueena on haasteellinen. Pääministerin rooli on korostunut koronakriisin aikana. Oman poliittisen linjan kirkastaminen tällaisessa tilanteessa on lähes mahdoton tehtävä.

Keskusta ei ole yksin. Saman ongelman kanssa painivat myös muut puolueet demareita lukuun ottamatta.

Vaikka puolueet eivät sitä avoimesti tunnusta, kannatusmittauksia seurataan puolueiden sisällä tarkasti. Laskevat kannatuskäyrät aiheuttavat aina pientä turbulenssia ja nousevia lukuja tervehditään puolestaan ilolla.

Korona-aikana tilanne on hieman muuttunut. Kannatusmuutosten syiden arviointi ja ruodinta ei ole ollut tärkeimpiä asioita globaalin kriisin keskellä. Tämä aika viimeistään silloin, kun koronakriisi helpottaa.

Yhdelläkään puolueella ei ole takataskussa ihmelääkeitä kannatuksensa nostamiseksi. Lähihistoria on osoittanut, että muutokset puolueiden voimasuhteissa ovat entistä voimakkaampia ja ne tulevat usein yllättäen.

Liikkuvien äänestäjien suuri joukko ja heidän muuttuvat mielipiteet antavat kaikille puolueille toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tätä joukkoa keskustankin on pystyttävä puhuttelemaan, kun se ryhtyy rakentamaan uutta nousua.