Liikenteen päästövähennyksistä tulee vielä kova vääntö, kun utopiat ja realismi törmäävät
Liikenneministeriön työryhmä kävisi Suomen liikenteen hiilipäästöjen kimppuun kovin esityksin. Mutta kansalainen kysyy, eikö ehdotusten realismia olisi pitänyt pohtia paljon enemmän.
Näyttää siltä, että tämä kysymys on ollut sivuseikka. Niinpä koko esityspaketti on utopistinen raakile.
Hiilidioksidipäästöt ehdotusten myötä kyllä vähenisivät, sillä esitykset muuttaisivat toteutuessaan suomalaisten liikkumista totaalisesti. Se kallistuisi ja vaikeutuisi. Niin kansalaisten arkipäivä, elinkeinoelämä kuin valtiontalouskin olisi käännettävä uuteen, vaativampaan asentoon.
Työryhmän tavoitteena on tehdä fossiilisilla polttoaineilla ajaminen kannattamattomaksi jatkuvin veronkorotuksin ja monenlaisin määräyksin.
Uusien bensiini- ja dieselkäyttöisten autojen myynnin pitäisi päättyä viimeistään 2035. Autokannan pitäisi vaihtua sähköllä tai biokaasulla toimivaksi käytännössä kokonaan 25 vuoden kuluessa. Vuoden 2045 jälkeen saisi näet myydä vain sataprosenttista biopolttoainetta.
Tietullit, raskaan liikenteen kilometrivero, moottoriteiden rakentamisen lopettaminen, pysäköinnin vaikeuttaminen ja pysäköintimaksujen korottaminen, autojen hintojen nostaminen päästövaatimuksia kiristämällä…
Siinä joitakin muita työryhmän ajatuksia.
Työryhmä uskoo vahvasti sähköautojen yleistymiseen. Se laskee, että jo vuonna 2030 Suomessa olisi peräti 670 000 sähköautoa ja 130 000 biokaasukäyttöistä autoa. Sama lähtökohta on ollut parissa muussakin selvitystyössä.
Voi olla, että eduskuntavaaleissa on realistiselle vihreydelle kysyntää.
Hurjia lukuja.
Hurjia lukuja, sillä viime vuonna koko maailmassa valmistui 780 000 sähköautoa, ja kaikissa maissa pitäisi tietysti varautua samanlaisiin muutoksiin kuin Suomessa.
Hurjia lukuja, sillä suomalaiset ajavat nyt Autoliiton mukaan keskimäärin 3 600 euron arvoisella autolla. Mistä rahat sähköautoihin, jotka maksavat moninkertaisesti?
Hurjia lukuja siksi, että sähköautojen akkujen valmistamiseen tarvittavista erikoismetalleista tulee pula.
Ja paljon muita kysymyksiä. Mistä lisää sähköä, kun sitä nytkin on tuotava ulkomailta? Uutta ydinvoimaako? Miten saadaan nopeasti kattava sähköautojen latausverkko? Miten hoidetaan raskaat kuljetukset? Entä maatalous? Työkoneet?
Sähköauton rakentamisen hiilijalanjälkikin taitaa olla paljon suurempi kuin polttomoottoriauton. Onko tämä huomioitu?
Juha Sipilän hallitus on edistänyt biopolttoaineiden tuotantoa. Se vaikuttaakin yhä realistisemmalta tavalta vähentää liikenteen päästöjä kuin usko sähköautojen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.
Liikenteen päästöjen vähentäminen vaatii radikaaleja toimia, se on selvä. Näkemys, jonka mukaan mitään ei saa tehdä, on pois laskuista. Silti on liian helppohintaista luetella konsteja ilman vaikutusarvioita ja realististen toteuttamismahdollisuuksien pohtimista.
Varsinkin maaseudun ihmiset saavat olla tarkkoina, ja katsoa, miten puolueet päästöpolitiikkaansa sommittelevat. Yksi ehdotusten valtavirta kun on toteuttaa keinoja, jotka siirtävät yksityisautoilua joukkoliikennevälineisiin.
Maalla tämä on yleensä mahdotonta. Joukkoliikennettä ei ole, ja jos onkin, se ei palvele riittävästi.
Sekin on selvää, että suunnitelmat iskisivät ankarimmin pienituloisiin. Tämän estämiseksi tarvittaisiin paljon perusteellisempaa tulevaisuuden tarkastelua.
On kuitenkin hyvä, että konkreettisia ehdotuksia alkaa kertyä. Eduskuntavaalit ovat yksi tilaisuus ottaa ehdotuksiin kantaa. Voi olla, että realistiselle vihreydelle on silloin kysyntää.