Laulajasuosikki Antti Tuisku huomasi jotain tärkeää, ja me muutkin saisimme joskus pysähtyä saman ajatuksen ääreen
Laulaja Antti Tuisku on huomannut, että julkisuuden makea elämä ei sittenkään ole parasta ja tavoiteltavinta.
”Mie koen hirvittävän vahvasti kaipuuta tavallisten arkisten asioiden pariin ja tekemään sellaisia asioita, joita muutkin mun ikäiset ihmiset tekee”, laulajatähti kertoo Ylen haastattelussa (30.8.).
Niinpä hän jättää – tosin vain toistaiseksi – esiintymislavat, vetäytyy julkisuudesta ja ryhtyy opiskelemaan liikunta-alan ammattitutkintoa Varalan urheiluopistossa Tampereella.
Vastikään ilmestyneessä elämäkerrassa Tuisku kertoo julkisuuden kiroista sekä fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta aikataulujen ja menestyspaineiden puristuksessa.
Ei Tuisku ole tietenkään ensimmäinen, joka on havainnut saman. Mutta hänen sanansa ovat kovin todistusvoimaisia.
Hän on saanut suosiota, mainetta ja rahaa. Mutta ”rahalla saa ja hevosella pääsee” -elämä ei hänelle kuitenkaan ollut parasta elämää.
Samaa voisi pohtia moni muukin.
Ei elämisen arvoinen elämä ala vasta perjantai-iltana tai loman koittaessa tai kun on saatu ostetuksi uusi auto, vene tai asunto.
Ei elämisen arvoinen elämä ala vasta perjantai-iltana tai loman koittaessa tai kun on saatu ostetuksi uusi auto, vene tai asunto.
Elämää ovat ennen muuta arki ja tavalliset asiat. Ne vievät suurimman osan ajastamme. Ja Tuisku todistaa, että ”tavalliset arkiset asiat” ja kohtuullinen menestys voivat ollakin lopulta paljon antoisampia kuin makea elämä.
Tuisku on – varmaankin tietämättään – pohdiskeluissaan keskustalaisuuden juurilla. Onhan ”kohtuus” oikeastaan vanha talonpoikainen hyve.
Arvostettu professori Kari Hokkanen onkin kuvannut osuvasti ”kohtuutta ahneuden vastapainona”.
Myös moni muu keskustavaikuttaja on muistuttanut kohtuudesta. Näin kirjoitti Kerttu Saalasti vuonna 1959:
”Voidakseen palvella maataan, kansaansa ja koko ihmiskuntaa, on vapauduttava itsekeskeisyydestä. Oman hyödyn ja mukavuuden tavoittelu ei sovi eikä saa olla ihmisen päämääränä.”
Ja näin Anneli Jäätteenmäki vuonna 2014:
”Kun kiertää Suomea, saa hyvän käsityksen siitä, mitä suomalaiset ajattelevat. Yksi neuvo nousee ylitse muiden: ottakaa ohjenuoraksi oikeus ja kohtuus. Suomen tulee olla oikeudenmukainen kohtuuden yhteiskunta.”
Valitettavasti ihmisluonto taitaa olla sellainen, että ahneus houkuttaa enemmän kuin kohtuus.
Tuiskun tapaustakin voi arvostella sanomalla, että ”helppoahan se arki on, kun on rahaa tehnyt jo enemmän kuin omiksi tarpeiksi…”
Mutta Tuiskun kunniaksi on sanottava, että monille menestyksestä kiinni saaneille mikään ei näytä riittävän.