Lapsilisien tuntuva korotus olisi suuri apu perheille mutta myös koko tulevaisuuden Suomelle

Keskusta esitti eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa keskiviikkona kunnon korotusta lapsilisiin. Jokohan muutkin puolueet ymmärtävät?

Tärkeitä perusteita on kaksi: syntyvyyden romahdusmainen aleneminen ja osaa lapsiperheistä koetteleva köyhyys. Korjausta on löydyttävä.

Merkille pantavaa on, että eduskunta keskusteli lapsi- ja perhemyönteisemmästä Suomesta keskustan aloitteesta.

Yhtä lailla merkille pantavaa on, että perhepolitiikan aktivistit näyttävät löytyvän keskustan nuoresta poliitikkokaartista.

Mutta näin pitää ollakin. Keskusta on ollut johtava perhepuolue, lapset ovat tulevaisuutta, ja tulevaisuus on nuorten.

Profiilin korotus on siis paikallaan.

Vakavin peruste perhepolitiikan huomiolle on, että suo­ma­lai­nen hy­vin­voin­ti­val­tio on ra­ken­net­tu ta­sa­pai­noi­sen vä­es­tö­ra­ken­teen ja tasapainoisen vä­es­tö­ke­hi­tyk­sen poh­jal­le.

Kun syn­ty­vyys las­kee, en­tis­tä pie­nem­män jou­kon on työssäoloaikanaan ra­hoi­tet­ta­va yh­teis­kun­nan pal­ve­lut – myös ikään­ty­vän vä­es­tön hoi­to- ja hoi­va­ku­lut.

Jär­jes­tel­mä toi­mii hy­vin, kun ikä­luok­kien koko ei muu­tu dra­maat­ti­ses­ti. Mut­ta nyt syn­ty­vyys on las­ke­nut voi­mak­kaas­ti koh­ta vuo­si­kym­me­nen ajan.

Kehitys pa­nee esimerkiksi työ­e­lä­ke­jär­jes­tel­mäm­me koville. Se kun toi­mii käy­tän­nös­sä niin, et­tä työs­sä käy­vä su­ku­pol­vi mak­saa edel­li­sen su­ku­pol­ven eläk­keet. Vain mur­to-osa työ­e­lä­ke­mak­suis­ta ra­has­toi­daan.

Kuka siis mak­saa ny­ky­nuo­rten eläk­keet sit­ten, kun he pois­tuvat työ­e­lä­mäs­tä?

Jos mak­sa­jia ei ole riit­tä­väs­ti, työ­e­lä­ke­mak­su­ja on ko­ro­tet­ta­va, eläk­kei­tä on pie­nen­net­tä­vä, eläk­keel­le siir­ty­mis­tä myö­hen­net­tä­vä – tai pai­kat­ta­va va­jet­ta maa­han­muu­tol­la. Eh­kä tar­vi­taan kaik­kia kei­no­ja.

Sik­si on hyvä, että erityisesti nuori sukupolvi kiinnostuu to­sis­saan syn­ty­vyy­den ke­hi­tyk­ses­tä ja esit­tää kor­jau­seh­do­tuk­sia. Ne­hän ovat sil­loin asi­an­tun­ti­joi­den te­ke­miä.

Lapsilisien tuntuva korotus olisi selkeä vas­taus toi­meen­tu­lon epä­var­muu­teen ja myös lapsiperheköyhyyteen.

Keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäneellä kansanedustaja Eeva Kallilla oli etevä perustelu: Kun syntyvyyden laskun takia lapsilisiin kuluu vähemmän rahaa, ”säästö” käytettäisiin lapsilisien tason parantamiseen. Pääministeri Antti Rinnekin tuntui kannattavan ajatusta.

Mut­ta on pal­jon mui­ta­kin kei­no­ja van­hem­pain­va­pai­den uu­dis­ta­mi­ses­ta ja työn ja perheen tarpeiden sovittamisesta läh­tien. Niitä on hallitusohjelmassa, ja niitä ovat esittäneet perhepoliittiset järjestöt. Asenteissakin on parantamista.

Lapsilisien tuntuva korotus olisi selkeä ja tepsivä toimi. Se oli­si vas­taus toi­meen­tu­lon epä­var­muu­teen ja myös lapsiperheköyhyyteen. Sa­mal­la se ker­toi­si yh­teis­kun­nan ha­lus­ta puut­tua asi­aan muu­ten­kin kuin vain toi­vei­den ja juh­la­pu­hei­den ta­sol­la.

Tähän onkin päätetty jo puuttua – keskustan aloitteesta – nostamalla en­si vuon­na pie­nim­piä van­hem­pain­päi­vä­ra­ho­ja ja lap­si­li­siä. Mutta tarvitaan suurempi harppaus.

Vi­ros­sa syn­ty­vyys kään­tyi sel­ke­ään kas­vuun, kun lap­si­li­siä ko­ro­tet­tiin mer­kit­tä­väs­ti. Tämä esimerkki saa kannustaa.

Jotkut tosin pi­tävät uu­tis­ta syn­ty­vyy­den jyr­käs­tä las­kus­ta mainiona ja arvelevat sen aut­tavan il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa.

Mutta tämä on lyhytnäköistä, eikä näitä asi­oi­ta kannatakaan sekoittaa. Il­mas­ton­muu­tos voi joh­taa ka­tast­ro­fiin, mut­ta ra­jus­ti las­ke­va syn­ty­vyys ai­heut­taa sen var­mas­ti.

Sil­loin kaa­tuu suo­ma­lai­nen hy­vin­voin­ti­val­tio.