Kyselyt kertovat, että maaseudulla asuminen ja maaseudun elämänmuoto kiinnostavat – ja tähän kiinnostukseen pitää tarttua
Lähes miljoona suomalaista pohdiskelee aivan vakavissaan maalle muuttoa. Siinä uuden mielipidekyselyn (Maaseudun Tulevaisuus / Kantar TNS Agri) viesti.
Moni muu lähiaikojen kyselytutkimus on antanut samansuuntaista tietoa. Maaseudun elämänmuoto ja maaseudulla asuminen kiinnostavat suomalaisia.
Tätä ei tosin median viesteistä aina huomaa. Suurten kaupunkien kasvun väitetään olevan maailmanlaajuinen trendi, jolle ei voi mitään – ja kaikki muu jää tämän varjoon.
Silti Suomessa elää myös vastavirta, joka ilmenee esimerkiksi näin:
”Suomalaisista 64 prosenttia kannattaa maaseudun pitämistä asuttuna verovaroin. Helsingissä ja Uudellamaallakin tukea kannattaa yli puolet vastaajista.”
”Lähes joka kolmannen suomalaisen haavekoti sijaitsee maaseudulla.”
”Suomalaisten enemmistö kannattaa koko maan pitämistä asuttuna sekä valtionhallinnon hajasijoittamista nykyistä enemmän maakuntiin.”
”Suomalaiset haluavat asua omakotitalossa.”
Siinä otsikoita, jotka kertovat vastavirran olemassaolosta.
Tietysti on usein kyse romanttisista haaveista, joita ei koskaan edes yritetä toteuttaa.
Edessä voi olla monenlaista vastusta. Työpaikat, lasten koulunkäynti, asunnon löytäminen – ja paljon muutakin.
Kunnissa ja maakunnissa ei kannata kuitenkaan heittää toivoa. Pikemminkin – lisää löylyä ja lisää yhteistyötä.
Koukkuja on paljon. Maalla voi asua ruhtinaallisen väljästi samalla rahalla kuin suurissa kaupungeissa ahtaasti. Maalla voi harrastaa sellaista, mitä ei kaupungissa. Maalla voi kasvattaa omaa ruokaansa helpommin kuin kerrostalon parvekkeella. Maalla on turvallista ja rauhallista.
Ja niin edelleen.
Maaseudulla asumista voi mainostaa myös tavallisen ihmisen osallisuutena ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Tärkein huomio silloin on, että maaseutumaiseen elämäntapaan ei kuluttaminen kuulu ollenkaan yhtä tiiviisti kuin kaupunkilaiseen elämäntapaan.
Ja liiallinen kuluttaminenhan on ilmastonmuutoksen perussyitä.
Lähes miljoona suomalaista pohdiskelee aivan vakavissaan maalle muuttoa.
Uudesta maaseutuliikkeestä ei kannata tehdä puoluepoliittista. Maalle mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Kaikki on otettava vastaan, kummallisuuksineenkin. Fiksut ihmiset kyllä ymmärtävät ennen pitkää, mikä puolue ymmärtää maaseudun ja maalla asumisen päälle.
Keskustallakin on tässä parantamisen varaa.
Vielä enemmän olisi ymmärrettävä, että ”maaseutu” ei tarkoita vain maataloutta ja sen etuja. Maalla nykyisin asuvien ylivoimainen enemmistö on muiden ammattien harjoittajia – ja eläkeläisiä, joissa voisikin olla yksi uuden elinvoiman alku.
Nykypäivän eläkeläinen kun on usein hyväkuntoinen veronmaksaja.
Yksi muistolause voisi olla äskettäin edesmenneen, tulisieluisen maaseudun puolustajan kirjailija Matti Mäkelän puuskahdus, jota lainattiin Suomenmaan viime kuukausilehdessä:
”Miksi keskustapuolue ei ole kiinnostunut asuinmaaseudun äänestäjistä, joita on kohta kymmenkertainen määrä maatalousyrittäjiin verrattuna? Keskustapuolue voisi milloin tahansa asettua paikalleen Suomen suurimpana puolueena, jos se vain tajuaisi tämän.”
Mäkelän näkemys on tosin jo kymmenen vuoden takaa, ja asiat ovat muuttuneetkin.
Uusista otteista kertovat esimerkiksi ajatukset ”paikkariippumattoman työn” lisäämisestä valtionhallinnossa, mistä esimerkiksi puheenjohtaja Katri Kulmuni on puhunut.
Etätyön todellinen läpimurto olisikin yksi maaseudun tulevaisuuden avainkysymyksistä.