Kyllä nyt riittää neuvojia keskustalle
Kyllä keskustan täytyy olla nykyisilläkin gallupluvuilla huipputärkeä puolue! Miksi muuten kaikki haluavat osallistua neuvoineen?
Monella on tosin ketunhäntä kainalossa. Neuvot voivat joskus ensi alkuun tuntua ajattelemisen arvoisiltakin, mutta ansa paljastuu.
Tällainen on muutaman tutkijan ja pääkirjoituksentekijän suositus, että keskusta hakisi linjaa maaseudun tulevaisuuden rakentajana ja alueellisen eriarvoistumisen estäjänä.
Oikeita ajatuksia, kyllä, kyllä – mutta samalla myös osa keskustalaisuuteen sisään rakennettua perusidentiteettiä. Ei sellaista työtä varten mitään linjanmuutoksia tarvita.
Koko maan puolustaminen on keskustan ykköstehtäviä, eikä mikään muu puolue edes välitä maaseudusta. Mutta myös maaseudun puolesta toimiminen onnistuu sitä paremmin, mitä enemmän keskustalla on poliittista voimaa.
Siksi aitovierille paluu ja maalaisliiton haikailu ovat näivetystautia. Ja ehkä niitä siksi keskustalle ehdotellaankin.
Samanlaisia ”neuvojia” ovat ne, jotka puhuvat kovaan ääneen samassa hallituksessa olosta ”vihervassareiden” kanssa.
Kateutta ne puheet vain ovat. Niin kokoomuksen kuin perussuomalaistenkin kellokkaat tietävät, että kansalaisten asioita voi hoitaa hallituksessa, ei oppositiossa. Tästä kertoo osuvasti entisen valtiomiehen Kalevi Sorsan kommentti:
”Oppositio? Mitä siellä tekemässä? Kissanpoikia pesemässä.”
Hyvä olisi, jos keskustelun vaatijat esittelisivät alkajaisiksi omia konkreettisia ehdotuksiaan.
Muutamat keskustan nuoret kansanedustajat (esimerkiksi Eeva Kalli ja Pekka Aittakumpu) ovat puhuneet viisaita, kun he ovat rauhoitelleet surua gallupnumeroista:
”Yllättävän monet näyttävät nykyään hyppivän gallupien mukana. On kuitenkin kestämätöntä, jos politiikkaa aletaan tehdä yksittäisten tai muutamienkaan kannatusmittauksien perusteella. Keskustan on yksinkertaisesti annettava uudelle hallitukselle ja uudelle puolueen puheenjohtajalle aikaa. Hätäilemällä emme pääse eteenpäin”, Aittakumpu kirjoittaa Suomenmaassa (30.12.).
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö keskustan viestiä pidä selkiyttää ja tehdä vielä ymmärrettävämmäksi.
Pelkkä ”keskustelu” keskustelun vuoksi ei taida kuitenkaan riittää. Sillä täytyy olla tavoite. Hyvä olisi, jos keskustelun vaatijat esittelisivät alkajaisiksi omia konkreettisia ehdotuksiaan.
Tähän ovat Suomenmaan palstat käytettävissä.
Keskusta-aktiivi Raimo Matveinen kirjoitti jokin aika sitten Suomenmaassa osuvasti:
”Ennen keskustassa haukuttiin herrat, sitten äänestää rätkäytettiin, jonka jälkeen lähdettiin yksissä tuumin puoluetyöhön.”
”Eikös tehdä nyt samoin,” Matveinen kehottaa.
Hyvä kehotus. Johan tätä keskustelua – pohdintaa, haukkumista ja äänestelyäkin – on käyty vaaleista lukien yhdeksättä kuukautta.