Kunnon pyykki, niin suru häipyy puserosta
Jos keskustan puoluevaltuusto edustaa oikein keskustan tulevaisuutta, ei puolueella ole huolta. Riihimäeltä lähti aivan toisenlainen joukko kuin sinne oli edellispäivänä saapunut.
Suru häipyy puserosta, kun vaikeuksista saa puhua yhdessä. Niin toimii politiikan terapiakin.
Edessä ovatkin taas uudet haasteet: Euroopan parlamentin vaalit, tulevaisuus- ja kehittämistyö sekä ylimääräinen puoluekokous ja uuden puheenjohtajan valinta.
Myös piireissä ja paikallisjärjestöissä kannattaa keskustella. Jokaisella on omat käsityksensä siitä, miksi kävi niin kuin kävi ja mitä pitäisi tehdä. Sitäkin sopii pohtia, tehtiinkö itse tarpeeksi ja oikeita asioita.
Opiksi kaikki on.
Ehkä historiaakin voisi vähän muistella.
Juha Sipilä valittiin melkein yksimielisesti ja innostuksen myötä jatkamaan keskustan puheenjohtajana vain vajaa vuosi sitten.
Kritiikki puolueen hallituspolitiikkaakin kohtaan oli silloin olematonta – eikä se oikein nostanut päätään vielä syksylläkään. Vasta kevätpuolen gallupit pakottivat keskustaväen epäilemään.
Ehkä vaalituloksen ja politiikan yhteys ei olekaan niin yksioikoinen kuin ajattelemme.
Että olisi unohdettu alkiolaiset arvot, köyhän asia, maataloustuottajan ahdinko, dieselautoilija, eläkeläinen, maahanmuutosta huolissaan oleva, lapsiperheet – ja kaikesta tästä keskustaa olisi sitten rangaistu.
Ehkä sillä tavoinkin, mutta voisiko olla myös niin, että keskusta törmäsi siihen muuriin, jota tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi Kuopiossa (27.4.):
”Halu ymmärtää väärin on joskus ollut suurempi kuin halu ymmärtää oikein”, presidentti sanoi.
Onneksi neljän vuoden aika on jättänyt paljon hyviä hedelmiä
Tätä ”halua ymmärtää väärin” on toden totta ollut. Se on tuntunut systemaattiselta ja järjestäytyneeltä. Se ampui kaikkea, mitä keskusta ja sen kellokkaat tekivät. Kaikki hyvä käännettiin nurin niskoin.
Siinä taistelussa keskusta hävisi. Se ei pystynyt puolustamaan itseään. Ensi kerralla pitää pystyä puolustautumaan.
Mutta vaalien tulos on aina oikein. Siihen on tyytyminen.
Onneksi neljän vuoden aika on jättänyt paljon hyviä hedelmiä.
On nähty, että työllisyyden parantaminen on mahdollista. Juha Sipilän suunnitelma toteutui, vaikka kukaan muu ei siihen välillä uskonut – ja nyt kaikilla puolueilla on uusi, vielä kovempi tavoite.
On nähty, että Suomi voi elää, vaikka holtiton velkaantuminen on pysäytetty. On nähty, että uutta työtä ja elinvoimaa voi syntyä kaikkialle Suomeen.
On nähty, että luonnonvaroistamme löydetään ratkaisuja niin työllisyyteen kuin ilmastonmuutoksen torjumiseenkin.
Ja on nähty, että pieni Suomi voi olla maailman huippua melkein alalla kuin alalla.