Koronakriisi kolautti talouden pelimerkit uuteen asentoon – kaikki hallituspuolueet joutuvat pian tinkimään pyhistä periaatteistaan

Pääkirjoitus

Koronakriisin hoidon vaikeusaste nousee lähiaikoina entisestään, kun talouden rattaita yritetään saada liikkeelle niin, ettei epidemia pääse nostamaan päätään.

On selvää, että yritykset ja työntekijät tarvitsevat tukea päästäkseen pahimman yli. Yksi 1990-luvun laman tärkeimmistä opetuksista on, että elinvoimaisten yritysten päästäminen konkurssiin tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että ilmaista rahaa ei ole. Valtionkin velka tulee maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin.

Ilmaista rahaa ei ole.

Tulevilla sukupolvilla on aivan tarpeeksi tekemistä elintapojemme aiheuttamien ilmasto- ja ympäristöongelmien kanssa ilman valtaisaa velkataakkaakin.

Siksi tukitoimista on tehtävä niin hyvin kohdennettuja ja tehokkaita kuin vain mahdollista. Tähän mennessä tässä ei ole täysin onnistuttu.

Muuttuneessa tilanteessa hallitusohjelmassa jo sovittuja menolisäyksiä on tarkasteltava uudestaan.

Kaikki puolueet joutuvat joustamaan itselleen tärkeistä asioista. Puntariin joutuu varmasti esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentaminen.

On myös syytä toivoa, että ammattiyhdistysliike kantaa vastuuta. Tässä tilanteessa merkittäviin julkisen sektorin palkankorotuksiin ei kerta yksinkertaisesti ole varaa.

Kaikissa asioissa kukkaronnyörejä ei kuitenkaan kannata pitää tiukalla.

Öljy on esimerkiksi nyt niin halpaa, että teitä kannattaa päällystää niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Kriisi on myös opettanut sen, kuinka tärkeää on huoltovarmuus. Siksi on huolehdittava siitä, että suomalaisten ruokapöydissä on jatkossakin kotimaista maitoa ja leipää.

Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä yrittäjien ahdinkoa helpottaakseen?

Järkevää kuluttamista ei missään nimessä kannata lopettaa, kunhan huolehtii oman taloutensa kestävyydestä.

Nyt on sopiva aika teettää pitkään lykätyt auto- ja asuntoremontit. Ruoka-, vaate- ja muissa kodin hankinnoissa kannattaa sijoittaa kotimaisiin laatutuotteisiin.

Jokainen Suomeen maksettu euro jää kiertämään kansantalouteen ja luo lisää työtä ja vaurautta.