Kokoomus viittaa kintaalla valtion toimintojen alueellistamiselle
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) päätti alkuviikosta, että tuomioistuinvirasto sijoitetaan Vantaalle. Ministerin mukaan Vantaa on viraston toimintakyvyn kannalta ja taloudellisen tehokkuuden kannalta paras vaihtoehto.
Viraston sijoittamisesta kamppailivat Vantaan ohella Helsinki, Espoo, Joensuu, Kouvola, Rovaniemi, Tampere ja Vaasa.
Tuomioistuinvirasto vastaa vuodesta 2020 alkaen tuomioistuinten toimintaedellytyksistä ja niiden toiminnan kehittämisestä, suunnittelusta ja tukemisesta. Tällä hetkellä näistä tehtävistä vastaa oikeusministeriön hallinto-osasto.
Häkkäsen päätös oli linjassa kokoomusministereiden aikaisemmin tekemien ratkaisujen kanssa. Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) päätti muutama kuukausi sitten siirtää kriisinhallintakeskuksen Kuopiosta Helsinkiin.
Kummassakaan tapauksessa ministerit eivät halunneet viedä päätöstä valtioneuvoston yleisistuntoon alueellistamisen koordinointiryhmän toiveista huolimatta.
Näillä näytöillä on kokoomuksen vaikea kulkea maakunnissa kehumassa, että me pidämme teidän puolianne myös vaalien jälkeen.
Näillä näytöillä on kokoomuksen vaikea kulkea maakunnissa kehumassa, että me pidämme teidän puolianne myös eduskuntavaalien jälkeen.
Keskustan juristikansanedustajat Markus Lohi ja Antti Kurvinen kuvasivat Häkkäsen päätöstä ”surkeaksi” ja ”onnettomaksi”.
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Lohen mukaan viraston alueellistamiselle olisi ollut vahvat perusteet. Kaupunkeja, joissa on sekä oikeustieteellisiä tiedekunta ja hovioikeus, ja joihin on hyvät liikenneyhteydet, oli tarjolla useampia.
Lohi muistutti, että esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa tuomioistuinvirasto on alueellistettu tunnin lentomatkan päähän pääkaupungista.
Suomessa on pyritty erillisellä lailla 2000-luvun alkupuolelta asti siirtämään valtion toimintoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Alueellistamistavoite on kirjattu vuonna 2002 alueellistamislakiin.
Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta valtion toimintojen alueellistaminen on edennyt nihkeästi. Perusteita, miksi alueellistamista ei kannata tehdä, löytyy aina helposti.
Perusteet eivät ole muuttunut kahdessa vuosikymmenessä mihinkään suuntaan, vaikka digitaaliset yhteydet ovat samanaikaisesti kehittyneet valtavin harppauksin.
Suomi puhuu mielellään EU:ssa virastojen alueellistamisen puolesta. Kotimaassa samalla sanalla tuntuu sen sijaan olevan syystä tai toisesta ikävä kaiku. Järkevää selitystä tällaiselle linjattomuudelle on vaikea antaa.