Kokoomus kerää kannatusta leveällä haravalla, kaksilla rattailla
Maanantaina julkistettu kirja avaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja hänen taustapuolueensa kokoomuksen suhteita mielenkiintoisella tavalla.
Aamulehden toimittajien tekemä kirja vahvistaa, että Niinistön mielestä Suomen ei kannata liittyä sotilasliitto Natoon.
Kokoomus kannattaa Natoon menemistä monen puoluekokouksen päätöksillä.
Natoa koskeva erimielisyys lienee yksi syy siihen, että Niinistö ei halunnut lähteä enää kokoomuksen ehdokkaana viime talven presidentinvaaleihin.
Nato on vain yksi esimerkki kokoomuksen kyvystä kerätä kannatusta leveällä haravalla.
Puolueena kokoomus kannattaa Nato-jäsenyyttä, jota puolueen riveistä noussut tasavallan presidentti vastustaa.
Aiemmilta ajoilta on muistissa sama kuvio talouspolitiikassa.
Niinistö arvosteli eduskunnan puhemiehenä 2007–2011 ajoittain varsin kärkevästi hallituksen talouspolitiikkaa välittämättä siitä, että hänen oman puolueensa puheenjohtaja Jyrki Katainen toimi valtiovarainministerinä.
Kyse ei ole vain Niinistön ja kokoomuksen suhteista vaan sisäänrakennetusta toimintatavasta kokoomuksessa. Pari tuoretta esimerkkiä valaisee asiaa.
Viime aikojen räikein esimerkki kokoomuksen toimintatavasta löytyy viime viikolta.
Kokoomus tukee Petteri Orpon johdolla hallituksessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta.
Sen näkyvimmäksi arvostelijaksi on noussut kokoomuslainen Helsingin pormestari Jan Vapaavuori.
Sote-uudistus on suurissa vaikeuksissa eduskunnassa.
Hallituskumppanit ovat joutuneet pohtimaan, onko kokoomuksen ryhmä oikeasti sitoutunut sen läpiviemiseen.
Viime aikojen räikein esimerkki kokoomuksen toimintatavasta löytyy viime viikolta.
Kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja Sari Sarkomaa luonnehti Suomen maataloutta häpeätahraksi samaan aikaan kun valtiovarainministeri Petteri Orpo lupaili tukea maatalouden ahdingolle hallituksen budjettiriihessä.
Sarkomaa otti kantaa maatalouden fosforipäästöihin Itämeren suojelun näkökulmasta.
Kokeneena poliitikkona hän tiesi kuitenkin varmasti kannanottoa laatiessaan, mistä sanoista otsikot syntyvät.
Kannanottojen ero johtuu siitä, että Orpo ja Sarkomaa puhuivat eri yleisöille.
Siinä missä Sarkomaa tavoitteli ympäristötietoisten kaupunkilaisten kannatusta, Orpo osoitti sanansa viljelijäväestölle.
Kannanotot osuivat pahaksi onneksi ajallisesti liian lähelle toisiaan.
Tällaisia virheitä kokoomuksen ammattitaitoiselle viestinnälle ei usein satu.
Nyt kansalaiset joutuivat ihmettelemään, onko maatalous kokoomuksen mielestä häpeätahra vai tukea kaipaava uhanalainen elinkeino.
Kokoomuksen toimintatapaa voi kuvata kaksilla rattailla ajamiseksi.
Toimittajatkin ovat siihen niin tottuneita, että kokoomusta vedetään vain harvoin vastuuseen puolueen edustajien ristiriitaisista kannanotoista.