Kiky-tunnit korvataan joustavimmilla työajoilla
Työmarkkinakierroksen niin sanottu yleinen linja on paalutettu vientiteollisuuden ja kaupan alan työehtosopimuksissa.
Paljon parjatut kiky-tunnit poistuvat, mutta niiden tuoma kilpailukyvyn parannus pyritään korvaamaan joustavammilla työaikajärjestelyillä.
Kiky-tunnit tulivat työehtosopimuksiin vuonna 2016 Juha Sipilän hallituksen voimakkaalla sivustatuella.
Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen järjestöt sopivat 24 tunnin pidennyksestä vuotuiseen työaikaan viennin kilpailukyvyn parantamiseksi. Palkansaajien mielestä tämä tarkoitti ilmaisten talkootuntien tekemistä.
Kilpailukykysopimus vauhditti talouden kasvua. Sen ansiosta Sipilän hallitus jopa ylitti ohjelmansa tavoitteen, jonka mukaan työllisyysasteen piti nousta 72 prosenttiin. Se edellytti noin 100 000 uuden työpaikan luomista.
Vaalikauden aikana syntyi jopa 130 000 uutta työpaikkaa, ja kausitasoitettu työllisyysaste nousi 72,4 prosenttiin.
Kiky-tunneista uhkasi tulla tällä työmarkkinakierroksella elämää suurempi kysymys. Ammattiliitot asettivat tavoitteekseen niiden poistamisen. Työnantajat halusivat taas pitää kiinni niiden tuomasta kilpailukyvyn parannuksesta.
Pitkien ja sitkeiden neuvottelujen jälkeen näyttää syntyvän kompromissi, jonka molemmat osapuolet voivat tulkita voitokseen.
Kiky-tunnit poistuivat, mutta työnantajan mukaan vastaava kilpailukyvyn parannus toteutettiin joustavammilla työaikajärjestelyillä.
Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton sopimukset näyttivät kompromissin suuntaa.
Kiky-tunnit poistuivat, mutta työnantajan mukaan vastaava kilpailukyvyn parannus toteutettiin joustavammilla työaikajärjestelyillä.
Paperiteollisuudessa joustavuutta haettiin esimerkiksi lyhentämällä tehtaiden juhannusseisokkeja. Kaupan alan sopimuksessa työnantaja saa teettää enemmän töitä tavallisella palkalla ilman ylityökorvauksia.
Näistä aineksista haetaan varmasti osviittaa myös julkisen alan palkkaneuvotteluihin, jotka ovat vasta käynnistymässä.
Kiky-tunnit eivät ole kuitenkaan suurin ongelma valtion ja kuntien palkkaneuvotteluissa.
Siellä hiertää paitsi kuntien kehno taloustilanne myös hoitajaliittojen vaatimus vientialojen sopimuksia korkeammista palkankorotuksista.
Julkisen sektorin neuvotteluja vaikeuttaa nyt ammattiliittojen keskinäinen kilpailu. Esimerkiksi opettajien on vaikea suostua siihen, että hoitajat saisivat suuremmat korotukset.
Vientialojen ja kaupan neuvotteluissa päästiin lopulta työnantajien ja työntekijöiden kompromissiin.
Julkisen puolen neuvotteluissa sovinnon rakentaminen on vielä vaikeampaa, jos työntekijäpuolella jokin liitto edellyttää muita suurempia palkankorotuksia.