Keskustaväki näyttää tyytyväiseltä "uuteen punamultaan" sekä puheenjohtajaansa, ja siinä on myös keskustan nousun siemen
Mielipidetiedustelut kertovat keskustapäättäjien olevan aika lailla tyytyväisiä niin puheenjohtaja Katri Kulmuniin kuin hallituksessa olonkin.
Eikä ollenkaan turhaan. Uusin puoluegallup (Yle / Taloustutkimus, 5.2.) kertoi keskustan kannatuksen nousseen 1,6 prosenttiyksikköä. Se oli tutkimuksen suurin ja merkittävin muutos.
Suurin osa keskustavaikuttajista sanoo Ylen kyselyssä (25.2.), että puolue teki oikean ratkaisun, kun se lähti hallitukseen. Vastaajista jopa 84 prosenttia on tätä mieltä. Vain kymmenen prosenttia piti hallitusratkaisua virheenä. Kuusi prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään.
Kysely osoitettiin eduskuntaryhmän, puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsenille. Vastausprosentti oli 50.
Keskustavaikuttajat ovat tyytyväisiä myös puheenjohtaja Katri Kulmuniin.
Kulmuni saa keskiarvosanaksi kahdeksan, eikä 64 prosenttia vastanneista toivo hänelle haastajaa kesäkuun puoluekokoukseen. Puheenjohtajakilvan tahtoisi 24 prosenttia, ja osa heistäkin lähinnä medianäkyvyyden takia. 12 prosenttia ei osaa sanoa kantaansa.
Hallitusyhteistyön arviointi ei tosin ole helppoa, ei ainakaan aamukahvipöydän tiedoilla.
Media nimittäin sotkee. Se rakentelee mielellään vastakkainasetteluja ja kiistoja, opposition suosiollisella avustuksella. Kiistoista saa otsikoita ja myyviä juttuja. Toimittajat sanovat, että olisi pitänyt tehdä niin tai näin mutta ei ainakaan noin.
Kaikkea ei pidäkään uskoa sellaisenaan.
Perusasiat ovat selvät. Mikään puolue ei yksin voi määrätä Suomen kaltaisessa demokratiassa. Eduskunnan nykyisillä voimasuhteilla hallitukseen tarvitaan ainakin kolme puoluetta.
Ja yhteistyöllä on aina hintansa. Siksi on tehtävä kompromisseja, keskustankin.
Jokainen voi kuvitella, minkälaista politiikkaa vihreillä ja vasemmistoliitolla höystetty sinipunahallitus tekisi.
Keskustaväen asennoitumista on auttanut pääministeri Sanna Marin. Hän ei touhota, vaan ymmärtää roolinsa. Hänelle on annettava tunnustusta.
Mediakin on havainnut, että Marin ja Kulmuni muodostavat hallituksen voimakaksikon.
Niinpä ”uusi punamulta” näyttää oikeasti sellaiselta, että se voisi jatkaa kunniakkaan nimensä perinteitä.
Kulmunin työskentelytapaa aletaan myös ymmärtää. Hän ei ole eturivin suunsoittaja, vaan edustaa pikemminkin keskustan asiainhoitotraditiota. Tämäkin lujittaa pääministerin ja valtiovarainministerin yhteistyötä.
Ehkä tämän myötä keskustan hallitusratkaisu saa vielä enemmän ymmärrystä myös äänestäjien keskuudessa.
Vaihtoehto kun olisi, että kokoomus olisi hallituksessa ja keskusta perussuomalaisten kanssa oppositiossa. Jokainen voi kuvitella, minkälaista politiikkaa vihreillä ja vasemmistoliitolla höystetty sinipunahallitus tekisi.
Eikä oppositiossa keskustalla olisi taatusti yhtään helpompaa halla-aholaisten kanssa.
Tämä kaikki on helpottanut keskustan hallitustaivalta. Työtä tehdään hallitusohjelman mukaan, ja vihreiden sekä vasemmistoliiton irtiottoyritykset jäävät oman väen puhutteluksi.
Ja irtiottojakin pitää ymmärtää, tiettyyn rajaan asti ainakin. Keskustassakin on usein kipuiltu siitä, kuinka hallitustyö vie puolueelta työkalut ja profiilin.