Keskustasta puhutaan nyt paljon ja monenlaista, mutta on hyvä huomata, että monella on ketunhäntä kainalossa

Olettehan havainneet, että myös SDP ja kokoomus pitävät puoluekokouksensa muutaman viikon kuluttua? Sitä on tosin vaikea uskoa, kun kaikki ovat vain täynnä keskustaa.

Silti myös SDP ja kokoomus valitsevat puheenjohtajansa ja muun puoluejohtonsa, sääntömääräiseen tapaan.

Niiden kokoukset eivät vain tällä kertaa kiinnosta – niin kuin eivät monesti muulloinkaan. Päätökset ovat usein etukäteen selviä.

KESKUSTAN puoluekokoukset kiinnostavat sen sijaan aina.

Keskusta saa asiansa aina sen verran solmuun, että niissä riittää arvuuttelemista ja saivartelemista. Ja vaikka päätökset vaikuttaisivatkin etukäteen ennustettavilta, varmuutta ei ole. Keskustan asioita kun ei ole koskaan päätetty etukäteen kabineteissa.

Mutta keskusta onkin suomalaisen median lempilapsi.

Moni kolumnisti on kirjoittanut, että jos keskustaa ei olisi, se pitäisi keksiä. Keskustasta saa aina kirjoitettavaa ja puhuttavaa, jos politiikan spekulanteilla ovat aiheet hukassa.

Mukavahan tämä on nähdä. Mutta samaan aikaan on hyvä ymmärtää myös se, että monella kirjoittajalla ja keskustelijalla on ketunhäntä kainalossa. Siksi näemme ja kuulemme paljon soopaa.

”Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan”, ilmoittavat lehdet, mutta silti saamme lukea kaikenlaista soopaakin.

Osallistuminen keskustan asioihin on nyt helppoa. Varsinkin some-maailmassa voi syytää ilmoille melkein mitä tahansa. Voidaan kirjoittaa asiaa, mutta voidaan vääristellä, leimata, puhua pahaa, valehdellakin.

Suomenmaankin kommenttipalstoille voi kirjoittaa kuka vain – vaikka perussuomalainen tai kokoomuslainen – ja todistella vakaumuksen syvällä rintaäänellä, mitä keskustassa pitäisi nyt tehdä ja mitä ei missään tapauksessa saisi tehdä.

Kirjoitusten valvonta ja niihin puuttuminen on aina jälkijunassa.

Sama koskee kaikkea mediaa. Joidenkin lehtien keskusteluihin voi sama ihminen osallistua vaikka kuinka monta kertaa.

Faktojakaan ei tarkasteta kuin ylimalkaisesti. Tätä perustellaan resurssipulalla, mikä pitääkin paikkansa. Kaikkien väitteiden todenperäisyyden selvittäminen on mahdotonta. Mutta kommentteja julkaistaan silti mieluusti. Ne tuovat lisää klikkauksia, mikä on tärkeää ilmoitusmyynnille.

TÄMÄN kaiken kanssa pitää keskustaväenkin yrittää selvitä, vaikka joskus raivostuttaakin.

Tarvitaan kuuluisaa medialukutaitoa. Tarvitaan kriittisyyttä ja oman pään vaivaamista. Tarvitaan sen kysymistä, ovatko nämä kommentaattorit tässä oikeasti keskustan puolella vai sitä vastaan? Onko kritiikki tarkoitettu rakentavaksi vai repimään? Vai omaa etevyyttäänkö kirjoittaja vain esittelee? Ja niin edelleen.

Helsingin Sanomat kehitteli koronaviruksen siivittämä mainoslauseekseen hyvän muistutuksen:

”Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan.” Samanatapaisia ovat vakuutelleet mainoksissaan monet lehdet ympäri maailman.

Hyvä mainoslause – mutta sen täytyy koskea kaikkea muutakin inhimillistä toimintaa. Politiikkaa – ja keskustaakin.