Keskustan sukupolvenvaihdos on paras vain hyväksyä, sillä sellainen on elämän laki
Viime vaaleissa toteutunut keskustan eduskuntaryhmän voimakas nuorentuminen näyttää jatkuvan.
Runsas viikko sitten puolueen edellinen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Juha Sipilä ilmoitti, että ei asetu enää ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Nyt on käynyt selväksi, että myös entinen puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen jättää eduskunnan vaalikauden lopussa.
Vanhanen on vahvistanut, että sanat ”en pyri enää mihinkään muualle kuin kunnanvaltuustoon” merkitsevät täyttä totta.
Vajaan kolmen vuoden kuluttua päättyy siis Suomen arvostetuimpiin poliitikkoihin kuuluvan Vanhasen viimeinen valtakunnan tason luottamustehtävä. Sen hän tekee paitsi kansanedustajana, myös valtiovarainministerinä.
Näin sai myös hieman arvoituksellinen ilmaus Vanhasen ”projektista” lopullisen selityksensä.
VANHASEN ja Sipilän päätökset ovat jatkoa viime vaalien alla koetulle. Silloin toista kymmentä keskustan kokenutta kansanedustajaa lopetti eduskuntauransa vapaaehtoisesti.
He eivät asettuneet enää ehdolle.
Heidän myötään politiikasta poistui suuri määrä kokemusta, tietoa ja taitoa. Nyt joukon jatkoksi asettuvat Vanhanen ja Sipilä. Tuleeko muita? Se jää nähtäväksi.
KESKUSTAN sukupolvenvaihdosta korostavat sekä puolueen että eduskuntaryhmän johdon valinnat.
Puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien paikat ovat lähes pelkästään nuorten vastuulla, ja nuoria ovat puoluekokousta varten ehdolle ilmoittautuneetkin.
Mutta sellainen on elämän kulku. Kukaan ei ole ikuinen. Tilalle astuvat uudet sukupolvet ja uudet ihmiset. He tekevät sellaisia päätöksiä ja sellaista politiikkaa, jota heidän aikansa tarvitsee. Heihin on taas vuorollaan luotettava.
Tämä olisi hyvä kaikkien hyväksyä. ”Ennen oli kaikki paremmin” on mahdoton ajatus. Vastuukin siirtyy nuoremmille aina, kun valta vaihtuu. Ennemmin tai myöhemmin.
”Ennen oli kaikki paremmin” on mahdoton ajatus. Vain tulevaisuus on edessä. On siis myös rohjettava luopua.
Eihän tämän nieleminen ihan helppoa ole. Se on nähty myös keskustassa. Vanhat isännät ja emännät sekä monet heidän tukijansa haluavat usein vaikuttaa voimakkaasti senkin jälkeen, kun sukupolvenvaihdos on tehty.
Tietysti tämä on hyväkin. Jokainen konkarikin on ollut joskus politiikan noviisi. Silloin on tarvittu ennen olleiden neuvoja ja tukea, kokemuksen tuomaa viisautta. Tätä tukea ja viisautta sopiikin jakaa yhä, nyt niille, jotka ovat vastuussa.
Silti ”ennen oli kaikki paremmin” on siis mahdoton ajatus. Vain tulevaisuus on edessä. On myös rohjettava päästää irti.
Monen kokeneen kansanedustajan yhtäaikainen luopuminen oli tosin osasyy viime vaalien keskustalaiseen katastrofiin. Silti viestikapulan vaihto olisi ollut edessä. Sitä ei pääse karkuun.
UUSIA ihmisiä ja uusia sukupolvia tarvitaan myös kunnallisvaalien lähestyessä. Mitä paremmin ehdokaslista vastaa äänestäjien koostumusta, sitä parempi se on.
Täytyy olla kaiken ikäisiä, hyvässä suhteessa.
Joskus kuulee sanottavan, että äänestäjät valitsevat. Että jos äänestäjät haluavat valita enimmäkseen kokeneita eläkeikäisiä, vaikka ehdolla olisi nuorempiakin, tulos on aivan oikein.
Kyllä niinkin. Mutta jos ikääntyneemmät rohkenevat luopua, äänestäjän on pakko valita nuorempia. Ja puolueen nuorentuminen on suorastaan itseisarvo. Sehän merkitsee myös uudistumista.
Ilman uudistumista ei tahdo olla tulevaisuutta.