Keskustan on uskallettava puolustaa julkista terveydenhuoltoa
Sote-uudistuksesta on väännetty kättä pian 20 vuotta. Sitä ovat yrittäneet saada kasaan kaikki eduskuntapuolueet vuorollaan – toistaiseksi huonolla menestyksellä.
Edellisen hallituksen sote-uudistus törmäsi perustuslakiin.
Silloiset oppositiopuolueet, keskusta ja perussuomalaiset, yrittivät isänmaallisesti tukea hallituksen sote-uudistusta, mutta valmista ei tullut työntöavusta huolimatta.
Nykyinen hallitus on linjannut, että sote-uudistus toteutetaan maakuntamallin pohjalle. Miksi näin?
Siksi, että se on perustuslain mukainen, alueellisesti kattava ja Euroopassa hyväksi havaittu malli.
Samalla se jäntevöittää hallintoa ja purkaa turhaa byrokratiaa.
Sote- ja maakuntauudistusta on kritisoitu laajasti. On kuitenkin hyvä huomata, että kukaan ei ole pystynyt tarjoamaan parempaa vaihtoehtoa tilalle.
Silti monille löysille kriittisille puheille, joilla on puhtaasti poliittiset tarkoitusperät, on annettu hövelisti tilaa ja aikaa julkisuudessa. Ei varmasti vähiten siksi, että eripura myy ja voi hyvin nyky-Suomessa.
Maakunta- ja sote-uudistuksen keskeinen tavoite on turvata lähipalvelut. Se on siinä – lyhyesti ja ytimekkäästi.
Monilta uudistuksen vastustajilta tuntuvat unohtuneen kokonaan nykyjärjestelmään liittyvät ongelmat.
Ongelmia ja karikkoja liittyy toki nykyiseenkin uudistukseen, mutta uutta toimintatapaa ei synny, ellei ole valmis luopumaan vanhasta.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki tiivisti kuluvalla viikolla osuvasti nykyjärjestelmän ongelmat: ”Nykyinen kuntapohjainen sote-järjestelmä on kaksinkertaistanut menot 2000-luvulla takaamatta palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja estämättä ratkaisuja, jotka ovat tulossa kalliiksi.”
Terveysjätit eivät ole hyväntekijöitä. Niiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.
Sote-uudistuksen suurimmat ongelmat liittyvät valinnanvapauteen.
Hallituksen ensimmäinen esitys törmäsi eduskunnan perustuslakivaliokunnassa seinään juuri valinnanvapauden takia.
Kokoomuksen tavoitteena on laventaa valinnanvapautta myös erikoissairaanhoitoon.
Keskusta ja asiantuntijat pitävät tätä suurena riskinä julkiselle erikoissairaanhoidolle. Vaarana on myös, että liiallinen valinnanvapaus törmää uudelleen perustuslakivaliokuntaan.
Keskusta puolustaa julkista erikoissairaanhoitoa ja julkisten sairaaloiden olemassaoloa.
Julkisen sektorin sairaaloiden ylläpitäminen käy vaikeaksi, jos lääkärit siirtyvät joukolla yksityisten yritysten palvelukseen.
Samaan aikaan isot terveyspalveluyritykset kiertävät kunnissa tekemässä ostotarjouksia paikallisista terveyskeskuksista.
Tarjoukset ovat houkuttelevia.
Hinta voi olla kuitenkin karvas, sillä terveysjätit eivät ole hyväntekijöitä. Niiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.
Suurin voitto syntyy, kun yritykset myydään, jos niitä ei ole jo myyty, ulkomaisille pääomasijoittajille.
Kun omistajalta katoavat kasvot, riskit kasvavat.
Hyvä ja samalla huono esimerkki tästä on siirtoverkkoyhtiö Caruna. Fortum sai kaupasta hyvät rahat, ja asiakkaat maksavat tästä nyt kovan hinnan.
Terveysalan yritysten kohdalla nämä riskit on unohdettu kokonaan.
Hyvä kysymys kuuluu, että miksi?