Keskustan Lehtimiesten satavuotisjuhla virittää keskustelua median moniarvoisuuden tärkeydestä

Pääkirjoitus

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen isännöi tänään eduskunnassa Keskustan Lehtimiesten satavuotisjuhlia. Järjestön historia tiivistää sadan vuoden aikana tapahtuneen muutoksen, jossa lehdistön poliittinen värikirjo on supistunut dramaattisesti. Tänään puoluelehdistä ovat jäljellä käytännössä enää pää-äänenkannattajat.

Juhlat pidetään hieman jälkijunassa, sillä Maalaisliiton Sanomalehtimiesyhdistys perustettiin Imatralla Maalaisliiton puoluekokouksen yhteydessä kesäkuussa 1919.

Yhdistystä johtivat alkuvaiheissa Maalaisliiton lehtien päätoimittajat, joista monet toimivat eri vaiheissa myös kansanedustajina.

Sata vuotta sitten puolueisiin sitoutuneet lehdet olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Maalaisliiton lehdet ajoivat tiukasti puolueen asiaa, mutta itsenäiset päätoimittajat eivät ottaneet ohjeita puolueelta.

Suurimmissa maakuntakeskuksissa ilmestyi useita puoluelehtiä, jotka kävivät keskenään julkista väittelyä. Esimerkiksi Vaasassa taistelivat Maalaisliiton Ilkka ja kokoomuksen Vaasa.

Myös Oulu, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Joensuu säilyivät pitkään vielä toisen maailmansodan jälkeenkin kaupunkeina, joissa ilmestyi useita puoluelehtiä.

Lehtitalouden lainalaisuudet johtivat 1980-luvulle tultaessa siihen, että lehtikilpailu päättyi kaikissa maakunnissa selkeästi niin sanotun ykköslehden voittoon. Varsin monet voittajista olivat keskustapuolueen äänenkannattajia.

Keskustan ykköslehtiin kuuluivat Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Keski-Pohjanmaa, Pohjolan Sanomat, Kainuun Sanomat, Ilkka, Etelä-Saimaa, Itä-Savo ja Iisalmen Sanomat.

Lisäksi lehtiperheeseen kuului pienempiä kakkoslehtiä ja Viipurista sotien jälkeen Helsinkiin muuttanut Maakansa, josta tuli Suomenmaan nimellä virallisesti puolueen pää-äänenkannattaja vuonna 1967.

Oma lehdistö antoi puolueelle vahvan kilpailuedun suhteessa kilpailijoihin aina 1980-luvun lopulle saakka.

SDP:n lehdistä vain kotkalainen Eteenpäin kykeni nousemaan ykköslehden asemaan alueellaan. Edistyspuolueen kuihtumisen jälkeen sen vahvat äänenkannattajat katkoivat puoluesiteensä. Kokoomuksenkin ykköslehtien joukko oli selvästi pienempi kuin keskustapuolueella.

Myös keskustan ykköslehdet alkoivat irrottautua äänenkannattajan roolista 1980-luvulta lähtien. Esimerkkiä näytti Keskisuomalainen ja muut seurasivat esimerkkiä 2000-luvun alkuun mennessä.

Taustalla oli havainto, että ykköslehden piti palvella kaikkia lukijoitaan puoluekantaan katsomatta.

Keskusta teki puolueena välttämättömyydestä hyveen arvioimalla, että jos ja kun ykköslehdet keskittyivät edelleen oman maakuntansa elinvoiman puolustamiseen, ne olivat samalla asialla keskustan kanssa.

Puoluelehdistä ovat jäljellä enää pää-äänenkannattajat. Lehdistön poliittisen moniäänisyyden on korvannut suurimpien mediatalojen tahdittama yksiäänisyys.

Valtion maksama lehdistötuki pitkitti kakkoslehtien asemaan jääneiden puoluelehtien elinkaarta kymmenillä vuosilla. Kuolinkellot alkoivat kuitenkin soida sen jälkeen kun lehdistötuki yhdistettiin puoluetukeen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen.

Puolueet ovat ohjanneet yhä suuremman osan tuesta omaan toimintaansa. Tämä on johtanut puoluelehtien poistumiseen maakuntien lehtikartalta muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Kehityksen surullisena huippuna voi pitää vihreiden päätöstä lakkauttaa tämän vuoden alussa puolueen ainoa äänenkannattaja Vihreä Lanka.

Puoluelehdistä ovat jäljellä enää pää-äänenkannattajat. Lehdistön poliittisen moniäänisyyden on korvannut suurimpien mediatalojen tahdittama yksiäänisyys.

Keskustan Lehtimiehet ovat sopeutuneet viime vuosikymmenten kehitykseen. Yhdistys on keskittynyt korkeatasoisten, eri tiedotusvälineissä työskenteleviä toimittajia palvelevien seminaarien järjestämiseen. Se on ollut viime vuosikymmenten aikana eturintamassa avaamassa toimittajien yhteyksiä niin EU:hun kuin Kiinaankin.

Yhdistyksellä on tärkeä tehtävä myös muistuttaa moniarvoisen journalismin tärkeydestä valeuutisten ja vihapuheen maailmassa.

Elävä, totuuteen pyrkivä keskustelu on tänäänkin kansanvallan edellytys samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.