Keskustan kohtalo on olla pääministeripuolue tai oppositiossa
Eduskuntavaalien lähestyessä viriää väistämättä myös kannunvalanta seuraavan hallituksen kokoonpanosta.
Keskustan vaihtoehdot ovat lähihistorian valossa selkeät. Vuoden 1987 jälkeen puolue on päässyt hallitukseen vain suurimpana puolueena.
Itsenäisyyden ajan hallitushistoria jakautuu karkeasti kolmeen osaan.
Vuoteen 1937 saakka maata hallittiin keskustan ja oikeiston varaan nojaavilla enemmistö- tai vähemmistöhallituksilla. Ainoan poikkeuksen muodosti Väinö Tannerin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus, joka istui joulukuusta 1926 joulukuuhun 1927.
Vuonna 1937 muodostettiin maalaisliiton ja SDP:n ensimmäinen punamultahallitus. Punamullasta tuli hallituspolitiikan perusasetus 50 vuoden ajaksi.
Hallitushistorian kolmas vaihe alkoi vuoden 1987 eduskuntavaaleista. Punamullan perusasetus purkautui keskustan ja SDP:n välirikkoon. Maahan muodostettiin Harri Holkerin (kok.) johtama SDP:n ja kokoomuksen sinipunahallitus presidentti Mauno Koiviston käsiohjauksella.
Vuoden 1987 jälkeen käytännössä kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet vuorollaan hallituksessa eri kokoonpanoissa. Punamullan tapaista perusasetusta ei ole enää muodostunut.
Kolmen suurimman puolueen hallitushistoria eroaa mielenkiintoisella tavalla vuoden 1987 jälkeen.
Jos Juha Sipilän hallitus istuu vaaleihin saakka, kokoomukselle kertyy pisin hallituskokemus, yhteensä 28 vuotta. Niistä kahdeksan vuotta puolue on hallinnut pääministerin postia.
Toiseksi pisin hallituskokemus on SDP:llä, yhteensä 20 vuotta. Pääministerikokemusta puolueella on saman verran kuin kokoomuksella, kahdeksan vuotta.
Keskustan hallituskokemus jää kaikkein lyhyimmäksi, kuuteentoista vuoteen.
Toisaalta kaikki nämä vuodet puolue on pitänyt pääministerin paikkaa, joten sillä on pääministerikokemusta yhtä paljon kuin SDP:llä ja kokoomuksella yhteensä.
Vaalityön tavoitteena pitää olla vain ja ainoastaan ykköstila.
Vuoden 1987 jälkeen keskustalla on ollut siis vain kaksi vaihtoehtoa, pääministeripuolueen asema tai opposition penkki. Kolmesta suuresta keskusta on ainoana ollut oppositiossa kaksi vaalikautta peräkkäin vuosina 1995–2003.
Jos nykyiset gallupit toteutuvat seuraavissa vaaleissa, keskustan paikka on jälleen oppositiossa. Sielläkin puolue kyllä pärjää, kuten on nähty.
Jos keskusta haluaa vaikuttaa politiikan suuntaan hallituksessa myös ensi kaudella, se edellyttää historian valossa suurimman puolueen aseman saavuttamista vaaleissa.
Historia ei välttämättä toista itseään, mutta keskustalaisten kannattaa pitää se mielessään. Vaalityön tavoitteena pitää olla vain ja ainoastaan ykköstila.