Keskustan kannattaa vaalia kykyään olla yhteistyössä kaikkien kanssa, ja ”vihervassareillakin” on kansalaisten antama mandaatti

Pääkirjoitus

Yhtenä selityksenä keskustan alavireeseen on pidetty politiikan polarisoitumista. Mielipiteet jakautuvat kahteen päähän. Hyötyjiä ovat vastakkainasettelun äärilaidat.

Vaikka näyttäisi siltä, että tässä menossa ei keskustan kaltaiselle puolueelle ole oikein tilaa, asia on päinvastoin.

Yhteistyökyvylle on polarisaation oloissa aina vain enemmän tarvetta. Polarisaatio myrkyttää politiikkaa, mutta Suomessa on pakko sopia monen puolueen kanssa.

Ilman yhteistyötä ei synny enemmistöä, jonka avulla isänmaata voidaan hoitaa. Vaalien jälkeen tarvitaan aina hallitus, jossa mukana olevilla on kykyä ja halua sopia.

Kun Suomessa ei nyt suuria puolueita oikeastaan olekaan, sopimiskykyisiä ja sopimishaluisia on oltava monta, jotta hallituksella on takanaan riittävä enemmistö.

YHTEISTYÖKYKY, sillanrakentamisen taito ja valmius kompromisseihin ovat olleet keskustan tavaramerkkejä.

Tätä osaamista kannattaa vaalia. Sitä ovat opettaneet monet maalaisliitto-keskustan suuret johtajat, ja sen avulla Suomea on nostettu maailman kansakuntien eturiviin.

On siis vain reaalipolitiikkaa, jos viime vaalikaudella keskusta oli yhteistyössä kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa ja nyt demarien, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa.

Teothan ratkaisevat. Siitä tuskin on epäselvyyttä, ovatko hallituksen päätökset parempia vai huonompia ilman keskustaa, vaikka yhteistyöllä onkin aina hintansa.

Tietenkin joskus on käytävä keskustelu siitäkin, olisiko keskustallekin oppositio tällä kertaa parempi paikka. Mutta vaalitappion jälkeenkin on toisessa vaakakupissa myös se, miten kotimaatamme hoidetaan ilman keskustaa. Neljä vuotta kun on pitkä aika.

On hyvä huomata sekin, että viime eduskuntavaaleissa vihreät ja vasemmistoliitto saivat yhteensä 36 kansanedustajaa ja keskusta 31.

POLITIIKKA niin kuin muukin ihmisten välinen vuorovaikutus sujuisi paremmin, jos olisimme suvaitsevaisempia ja arvostaisimme myös toisinajattelevia.

Vihreitä tai vasemmistoliittolaisia tai perussuomalaisia tai minkään muunkaan puolueen kannattajia ei tarvitse rakastaa. Mutta se on hyvä huomata, että kaikki puolueet toimivat kansanvallan niille antamalla mandaatilla.

Ja on hyvä huomata sekin, että viime eduskuntavaaleissa vihreät ja vasemmistoliitto saivat yhteensä 36 kansanedustajaa ja keskusta 31.

Keskustan yhteistyökykyä vaalitaan silläkin tavoin, että pilkalliset ja halveksivat vihervassari-puheet eivät muutu todellisiksi ja ikään kuin ideologisiksi yhteistyön esteiksi.

Kaikkein halvinta yhteistyön mahdollisuuksien luomista on puhua muista puolueista kohteliaasti ja sitä arvostaen, että suomalaiset ovat äänestäneet niitäkin, mikä on, ihme kyllä, täsmälleen yhtä sallittua kuin keskustankin äänestäminen.

TÄMÄ koskee myös toista laitaa, minne perussuomalaiset ovat tulleet jäädäkseen.

Keskusta oli valmis yhteistyöhän perussuomalaisten kanssa 2015, ja uusimmat nuotit antoi puheenjohtaja Annika Saarikko Ylen haastattelussa (12.9.) selkeäsanaisesti.

Kun toimittaja pyysi ”kyllä tai ei” -vastausta ja kysyi, ”oletteko Te valmis menemään, jos tilanne sitä vaatii, samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa”, Saarikon vastaus ei jättänyt tulkinnan varaa:

”Kyllä”, hän sanoi.