Keskustan ei tarvitse katua EU-ratkaisua

Pääkirjoitus

Eilen tuli kuluneeksi 25 vuotta kansanäänestyksestä, jossa 57 prosenttia kannatti Suomen liittymistä silloiseen EY:hyn, nykyiseen Euroopan unioniin. Liittymistä vastusti 43 prosenttia.

Kansan mielipide on osoittautunut varsin pysyväksi. Suomalaisten selvä enemmistö on kannattanut EU-jäsenyyttä kuluneen 25 vuoden aikana tehdyissä mittauksissa.

Suomen Keskusta oli jäsenyyshankkeessa ratkaisijan paikalla. Esko Ahon hallitus hoiti jäsenyysneuvottelut ja vei ratkaisun kansanäänestykseen. Jäsenyys astui voimaan maaliskuussa 1995, vain muutamia viikkoja ennen eduskuntavaaleja.

EU-kysymys oli keskustalle erittäin vaikea rasti. Se jakoi puoluetta aivan ymmärrettävistä syistä.

Muulle elinkeinoelämälle jäsenyys toi enimmäkseen etuja tullimuurien katoamisen ansiosta. Maataloudelle se merkitsi sopeutumista unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tuottajahinnat alenivat radikaalisti lähes yhdessä yössä.

Keskusta ymmärsi paremmin kuin hyvin maatalouden sopeutumisongelmat. Pääministeri Ahon johdolla puolue asetti kuitenkin kansallisen edun etusijalle.

Jäsenyysneuvotteluissa haettiin keinoja, joilla maatalous voisi selvitä. Tätä työtä johti talonpoikien ykkösmies, MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto, jonka Aho poimi ulkoministeriksi Paavo Väyrysen eron jälkeen keväällä 1993.

Keskustan tärkein ratkaisu tehtiin Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa 1994.
Pääministeri Aho asetti kokouksen valinnan eteen.

Hän suositti jäsenyysneuvottelujen tuloksen viemistä kansanäänestykseen. Jos kokous hylkäisi tämän ehdotuksen, Aho ilmoitti eroavansa puheenjohtajan paikalta.

Ahon logiikka oli kirkas. Hän uskoi vahvasti hallituksensa linjaan. Jos puolue valitsisi toisen linjan, sitä toteuttamaan piti valita henkilö, joka uskoi siihen linjaan.

Puoluekokous hyväksyi Ahon linjan kahden kolmasosan enemmistöllä. Luvut olisivat olleet ilmeisesti toiset, jos kokouksessa olisi äänestetty vain EU-jäsenyyden kannatuksesta.

Jälkikäteen katsoen voidaan pitää ihmeenä, että keskusta selvisi jäsenyysprosessista hajoamatta.

Eri selvitysten mukaan puolueen kannattajien enemmistö äänesti lokakuun kansanäänestyksessä jäsenyyttä vastaan.

Keskustan selviämistä selittää ennen muuta puolueen avoin keskustelukulttuuri, jossa kaikki saivat sanoa mielipiteensä EU-ratkaisusta.

Ennen jäsenhakemuksen jättämistä puolue järjesti keväällä 1992 kaikkiin maakuntiin ulottuvan kenttäkierroksen, jossa Aho ja Väyrynen selostivat jäsenyyden hyviä ja huonoja puolia. Salit pullistelivat näissä tilaisuuksissa eikä sanoja säästetty.

Keskustassa sallittiin – ehkä pakon edessä – myös eduskuntaryhmän rivien hajoaminen, kun eduskunta hyväksyi jäsenyyssopimuksen kansanäänestyksen jälkeen marraskuussa 1994. Jäsenyyttä kannatti 31 ja sitä vastusti 24 keskustan kansanedustajaa.

Kaiken tämän jälkeen puolue saavutti kaikkien aikojen torjuntavoiton vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Puolue menetti yksitoista kansanedustajaa, mutta sen kannatus oli 19,8 prosenttia.

Keskustan selviämistä selittää ennen muuta puolueen avoin keskustelukulttuuri, jossa kaikki saivat sanoa mielipiteensä EU-ratkaisusta.

Tänään keskustan ei tarvitse katua ratkaisujaan 25 vuotta sitten.

Suomi asemoi keskustan johdolla itsensä uudelleen kylmän sodan jälkeisessä maailmassa ankkuroitumalla läntiseen arvoyhteisöön.

Esko Ahon hallitus jää sen ansiosta historiankirjoihin yhtenä sodanjälkeisen Suomen menestyksellisimmistä hallituksista.