Keskustan arvoituksella on selityksensä
Poliittisessa keskustelussa nousee aika ajoin esiin hämmentynyt kysymys keskustapuolueen sitkeästä elämisestä ja yllättävästä menestymisestä.
Teema oli lauantaina Kalle Haatasen mainion asiaohjelmasarjan aiheena Ylen radio yhdessä. Kuten tavallisesti alustuksena oli tuore kiinnostava tietokirja.
Vanha oletus on, että keskusta on auringonlaskun puolue, viivästynyt kummajainen, jonka piti surkastua vääjäämättömän yhteiskuntakehityksen myötä.
Auringonlaskuteeman ohella poliittiset kilpailijat ovat viljelleet teemaa puolueen poikkeuksellisesta kieroudesta tyyliin ”kepu pettää aina”. Median valtavirrassa irvailu on huumorin keventämänä elänyt hyvin.
Pettäjäteemaa ovat viljelleet erityisesti sosiaalidemokraatit taannoisten vuosikymmenten taisteluissa, mutta se on vanhempaa perua ja on kuulunut nimenomaan oikeiston arsenaaliin.
Pisimmät juuret juontavat itsenäistymisaikaan ja valtiomuototaisteluun. Sitten petturimainetta tuli äärioikeiston vastustamisesta ja myöhemmin sodanjälkeisestä ulkopolitiikasta.
Uudella vuosituhannella pidetyissä neljissä eduskuntavaaleissa keskusta on noussut kolme kertaa pääministeripuolueeksi.
Onhan keskusta kokenut myös takaiskuja politiikan ankarassa kilvassa. Kilpailijat ovat menestyneet paremmuuttaan tai normaalin parlamentaarisen vaihtelun paineessa. Poliittisia virheitäkin taipaleelle varmasti mahtuu.
Puolueen kannalta hyvä ja monien kannalta hämmentävä havainto sisältyy tuoreeseen tilastoon.
Uudella vuosituhannella pidetyissä neljissä eduskuntavaaleissa keskusta on noussut kolme kertaa pääministeripuolueeksi saavutettuaan suurimman eduskuntapuolueen aseman.
Keskustan elinvoiman syitä voi etsiä vaikkapa aidosta, ehkä kotikutoisesta suomalaisuudesta, valtakunnallisesta edustavuudesta, tasavaltalaisuudesta – ja politiikassa tarpeellisesta yhteistyökyvystä.
Hyötyä on myös sen kaltaisesta eleettömästä, asiaosaamisen vahvistamasta karismasta, jota Juha Sipilä puoluejohtajana ja pääministerinä edustaa.
Siitä on jatkumo monen keskustajohtajan kautta aina Urho Kekkoseen ja viime vuosisadan alun tervaskantoihin.