Keskustalla on maaseudussa aarre, jota sen kannattaa pitää kuin kukkaa kämmenellä
Kesällä kaupunkilaissuomalainen huomaa, että kas ihmettä, maallakin asuu ihmisiä. Nämä maalaiset ovat keskustan aarre.
Maaseudun asukas on keskustalle aarre siksi, että mikään muu puolue ei ole edes kiinnostunut maaseudusta – puhumattakaan, että puolustaisi sitä.
Jos keskusta saisi vielä suuremman osan maalla asujista hoksaamaan tämän – niin: Bingo! Siinä se olisi.
Vastakkainasetteluja ei pidä tietenkään viritellä. Suomella on upea Helsinkinsä ja muut kaupunkinsa. Niiden kehitys on koko maan etu. Niissä asuu yhä enemmän suomalaisia – ja myös keskustalaisia.
Mutta samalla painolla on syytä sanoa, että maaseutua tarvitaan yhtä lailla. Yhtä lailla maalla asumiseen pitää olla oikeus.
Tähän saumaan tarvitaan keskustaa ja sen järjestöväkeä. Maaseutua on puolustettava, ja sen arvoa on kirkastettava. Vanha vaalilause hieman muokattuna on yhä täyttä totta: ”Ilman Golf-virtaa ja keskustaa maaseudulla ei asuisi enää ketään.”
On siinä keskustalla suuri vastuu, Golf-virran kokoinen!
Maaseudulla on myös työn mahdollisuuksia enemmän kuin ymmärretään. Kuluneena hallituskautena tämä on nähty.
Mutta vain aitovierille ei pidä haikailla. Keskustan tulevaisuutta ratkotaan niin suurissa kaupungeissa kuin muissakin asutuskeskuksissa, ei vain maaseudulla.
Tuskin toimittaa myöskään puhua enää ”peruskannattajakunnasta” perinteisessä mielessä. Peruskannattajia ovat kaikki ne, jotka tukevat keskustaa silloinkin, kun tuulee vastaan. He ovat yhtä arvokkaita, asuinpaikasta tai ammatista riippumatta.
Mutta jos joku haluaa asua ja elää maaseudulla, se on sallittava.
Maalaisten suuri enemmistö käy samoissa töissä kuin kaupunkilaisetkin. On kaikkien ammattien harjoittajia, on yrittäjiä, on eläkeläisiä. He pitävät maaseutua elossa.
He vaativat vain, että maaseutumainen elämänmuoto hyväksytään.
Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Kaupunkilaiseen elämäntapaan kuuluu kuluttaminen paljon merkittävämpänä osana kuin maaseudun elämäntapaan. Niin tutkimukset kertovat. Jo siinä on ajattelemisen aihetta.
Maaseudulla on työn mahdollisuuksiakin enemmän kuin ymmärretään.
Sipilän hallituksen aikana tämä on nähty. Työllisyys on kasvanut myös niillä seuduilla, joiden yli jotkut olivat jo piirtäneet punaisen rastin kuin Neuvostoliitossa. Maaseudussa onkin puolensa.
Asumisen vapaus ja halpa hinta sekä aito luonnonläheisyys ja ympäristöystävällisen elämäntavan mahdollisuudet ovat kovia argumentteja. Palveluja on yhä yleensä vähintään kohtuullisesti. Ja yhteisöllisyyttä löytyy.
Toiset haluavat asua kaupungissa, toiset maalla. Sallittakoon se. Jospa kesä lisäisi ymmärrystä puolin ja toisin. Suomalaisiahan tässä kaikki olemme.