Keskusta osasi tehdä välttämättömyydestä hyveen
Tasavalta sai viime tiistaina uuden hallituksen. Sen kokoonpano on historiallinen.
Hallituksen johtoon tuli kaikkien aikojen nuorin pääministeri, SDP:n Sanna Marin (34). Eikä tässä kaikki. Marinin tärkeimmäksi työpariksi valtiovarainministeriksi nousi keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni (32).
Kulmuni toteutti näin jo viime kesän puheenjohtajakampanjassa esittämänsä linjauksen, jonka mukaan vallan ja vastuun pitää kulkea yhdessä.
Myös vihreiden ja vasemmistoliiton ministeriryhmiä johtavat nuoret naiset, sisäministeri Maria Ohisalo (34) ja opetusministeri Li Andersson (32). Hallituksen johtoviisikon täydentää RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson (55).
Hallituksen johtokaksikon muutos luo vaikutelman uudesta hallituksesta, vaikka siinä jatkavat samat puolueet ja pääosin entiset ministeritkin. Hallitus tarvitseekin uutta alkua Antti Rinteen eron jälkeen.
Keskusta veti luottamuksensa pääministeriltä kaksi viikkoa sitten. Välittömänä syynä olivat Postin sotkut. Ne kärjistyivät perjantaina 29. marraskuuta, kun Postin hallitus tyrmäsi Rinteen väitteet valtio-omistajan harhauttamisesta.
Rinne yritti pelastaa itsensä painostamalla omistajaohjausministeri Sirpa Paateron eroamaan. Se vain pahensi tilannetta. Keskustan kansanedustajien puhelimet alkoivat soida. Aiemmin sovittu viikonvaihteen kenttäkierros vain vahvisti puolueen kannattajien viestiä, että myös Rinteen pitää lähteä.
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni avasi tämän viikon alussa epäluottamuksen syitä laajemmin. Rinne oli keskustan arvion mukaan ajautunut vaihtelevien selitysten kierteeseen, joka uhkasi vaarantaa hallituksen toimintakyvyn.
Rinne oli luomassa muutoinkin työmarkkinoille vääriä odotuksia asettumalla selvästi työntekijöiden puolelle paitsi Postin kiistassa myös osoittamalla etukäteen julkista sympatiaa hoitajien koville palkankorotusvaatimuksille ensi kevään neuvotteluissa.
Näin Rinne oli luomassa odotuksia, että ammattiliitot voisivat saada maan hallitukselta enemmän kuin työnantajilta tai valtakunnansovittelijan toimistosta.
Sekin on syytä todeta, että myös päähallituspuolueiden kannatus oli ajautunut syöksykierteeseen. Rinne uhkasi vetää paitsi SDP:n myös keskustan sellaiseen suohon, että sieltä olisi ollut mahdoton nousta.
Rinteen ero olikin välttämätöntä paitsi maan asioiden hoidon myös päähallituspuolueiden pärjäämisen kannalta. Keskusta teki välttämättömyydestä hyveen, mistä kertoo myös SDP:n nopea sopeutuminen tilanteeseen.
Marinin hallituksen nimitys antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Se edellyttää myös parempaa toimintakulttuuria. Keskustassakin pitää oivaltaa, että hallitus voi pärjätä vain yhtenäisenä joukkueena.