Keskusta kannattaa nykyistä Nato-linjausta
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti poikkeuksellisen vakavan uudenvuoden puheen. Hän arvioi siinä kansainvälistä tilannetta Ukrainan kriisin valossa ja paalutti Suomen linjan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Niinistön puheen vakavaa sävyä alleviivasi viittaus, joka rinnastaa nykyisen tilanteen aikaan ennen toista maailmansotaa, jolloin läntiset demokratiat taipuivat liian pitkään natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin vaatimuksiin:
”Toivoa on syytä pitää yllä, mutta pelkkään toiveajatteluun ei pidä sortua. Näinä aikoina palaavat mieleen myös Henry Kissingerin opit. Hänen kyynisen lausumansa mukaan silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla.”
Presidentti otti kantaa myös Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Puheen avainkohdat kannattaa toistaa sellaisenaan:
”Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on vakaa. Se on rakennettu kestämään vaikeitakin aikoja. Nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää, milloin kiiruhtaa, milloin malttaa.”
”Ja todettakoon taas kerran: Suomen liikkumatilaan ja valinnanmahdollisuuksiin kuuluu myös mahdollisuus liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä, jos niin itse päätämme. Naton asia on niin sanottu avoimien ovien politiikka, jonka jatkuminen on Suomelle toistuvasti julkisestikin vahvistettu.”
Urho Kekkonen lopetti vuonna 1976 junansuorittajien lakon ilmoittamalla, ettei tule presidenttinä vahvistamaan lakia tai asetusta tämän ammattiryhmän eläkeiän alentamisesta. ”Tämän pitäisi olla selvää tekstiä”, Kekkonen sanoi. Ja lakko loppui saman tien.
Kekkosen tokaisu soveltuu myös Niinistön uudenvuodenpuheeseen. Suomen linja on siinä paalutettu hyvin selvästi.
Puheesta on syntynyt erikoinen jälkikeskustelu. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo muistutti, että puolue kannattaa Natoon liittymistä ja vaati muilta puolueita ottamaan kantaa Nato-jäsenyyteen. Joukko vihreiden vaikuttajia ilmoittautui Nato-jäsenyyden kannattajiksi ja liikehdintää Naton suuntaan on muissakin puolueissa.
Keskustalla on voimassa myös puoluekokouksen kannanotto vuodelta 2002, jonka mukaan mahdollinen Nato-jäsenyys olisi alistettava kansanäänestykseen.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko kehui Niinistön puhetta ja toisti puolueen kannan: ”Keskusta ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta haluaa että Suomi pitää avoinna mahdollisuuden siihenkin.”
Saarikko sai oitis moitteita tutkijoilta ja pääkirjoittajilta. Sitä pidettiin osoituksena suomettumisesta ja juuttumisesta Kekkosen ajan juoksuhautoihin. Todellisuudessa Saarikon sanoma vastaa Suomen nykyistä linjaa, joka on kirjattu tuoreisiin selontekoihin eduskunnassakin suurella yksimielisyydellä.
Keskustalla on voimassa myös puoluekokouksen kannanotto vuodelta 2002, jonka mukaan mahdollinen Nato-jäsenyys olisi alistettava kansanäänestykseen.
Niinistö taisi arvata, millainen keskustelu hänen puheestaan syntyisi. Monilta kommentaattoreilta jäi huomaamatta hänen vetoomuksensa:
”Yhtä mieltä voimme olla siitä, että tilanne on vakava. Yhdistävästä tekijästä, Suomen turvallisuudesta, ei soisi tulevan repivän riidan lähdettä. Yritetään edelleen ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin.”
Natosta saa ja pitää keskustella. Tällä kertaa Suomen asiaa olisi kuitenkin ajettu paremmin sillä, että poliitikot olisivat tyytyneet ilmaisemaan tukensa Niinistön puheelle. Nyt saattoi syntyä käsitys, että rivit rakoilevat vaaran hetkellä.