Keskusta ei voi tinkiä kynnyskysymyksistään
Keskustan puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän jäsenten selvä enemmistö kannatti viime viikolla hallitusneuvotteluihin lähtemistä. Antti Rinteen (sd.) hallituksen syntyminen riippuu nyt siitä, hyväksytäänkö keskustan kynnyskysymykset.
Itsenäisyyden ajan huonoimman vaalituloksen tulkinta oli keskustassa helppoa. Keskustan paikka olisi oppositiossa. Vastuu hallituksen kokoamisesta kuului voittajille.
Keskusta jätti hallitusoven vain hieman raolleen. Jos voittajat eivät kykenisi sopimaan, keskusta olisi valmis lähtemään neuvotteluihin kovilla reunaehdoilla.
Hallitustunnustelija Antti Rinne täytti keskustan ensimmäisen ehdon käymällä pitkät ja vakavat keskustelut kokoomuksen kanssa. Kun niissä ei syntynyt sopua, Rinne kääntyi keskustan puoleen.
Lopputulema oli monille yllätys. Miten vaalien suurin häviäjä voi lähteä hallitukseen, kysellään edelleen.
Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että sinipuna kaatui kokoomuksen neuvottelulinjaan. Puolue vaati käytännössä Antti Rinnettä luopumaan keskeisistä vaalilupauksistaan luottaen siihen, että sosiaalidemokraateilla ei olisi muita vaihtoehtoja.
Kokoomuksen arvio osoittautui vääräksi, kun keskusta vastasi Rinteen vetoomukseen.
Puolueilla on tapana sanoa ennen vaaleja, että hallitukseen osallistuminen riippuu vaalituloksesta ja ohjelmaneuvotteluista. Tämä pitää oikeasti paikkansa.
Vaalituloksen perusteella nyt olisi pitänyt muodostaa SDP:n ja kokoomuksen tai SDP:n ja perussuomalaisten varaan nojaava hallitus. Kun kumpikin vaihtoehto kaatui ohjelmakysymyksiin, yritetään SDP:n ja keskustan ”uutta punamultaa”.
Vasta Säätytalolla nähdään, miten tarkasti keskustan vaatimukset lopulta saadaan hallitusohjelmaan.
Hallituksen synty ei kuitenkaan ole vielä varmaa. SDP lupaili tunnusteluvaiheessa, että keskustan kynnyskysymykset voitaisiin hyväksyä. Kuitenkin vasta Säätytalolla nähdään, miten tarkasti keskustan vaatimukset lopulta saadaan hallitusohjelmaan.
Keskustan kymmenestä kynnyskysymyksestä voidaan poimia erityisesti neljä, joiden toteuttamisessa riittää varmasti työtä.
Keskusta vaatii, että yrittäjien ja yritysten verotusta ei saa kiristää, että julkinen talous on saatava tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä, että sote-uudistus toteutetaan monialaisten maakuntien pohjalta ja että perhevapaauudistus toteutetaan tavalla, joka parantaa perheiden asemaa.
Nämä ovat oikeita kynnyskysymyksiä. Puoluejohdon ei kannata tuoda hyväksyttäväksi sellaista hallitusohjelmaa, josta ne puuttuisivat.
On hyvin mahdollista, että keskusta joutuu joka tapauksessa äänestämään hallitukseen osallistumisesta. Näin jouduttiin monta kertaa tekemään ”vanhan punamullan” aikoina 1960- ja 1970-luvuilla. Tilanne on keskustan kannalta nyt jopa vielä haastavampi.
Antti Rinteen vaihtoehdot ovat vähissä. Jos keskustan kanssa ei synny sopua, hänen on käännyttävä uudestaan kokoomuksen puoleen. Siinä tilanteessa kokoomus tuskin tinkisi vaatimuksistaan.